maanantai 21. toukokuuta 2012

Mennyttä ei saa takaisin, mutta tulevaan voi vaikuttaa

Haluaisin tällä hetkellä räjähtää kyyneliin, viskoa kaikki tavarat ympäri asuntoani. Huuto raivota lattialla. Repiä ihoni rikki. Viiltaa vatsa auki. Mutten kuitenkaan pysty tekemään mitään noista. Ajatteleminenkin vie kaikki voimat. Liikaa ahdistusta, jonka olen ihan itse aiheuttanut. 


Kaikki johtuu suurimmaksi osaksi eilisestä baarireissusta joka oli muuten mukava mutta söin mäkissä ja koska minä tyhmä unohdin syödä kotona ja olin tajuttoman nälissäni että annoin periksi. Tässä tulee pahin osuus; söin 2 ranskalais rasiaa.. puolitoista hampparia... kaksi nugettia. Mun  ajatus ei ollu oksentaa niitä mutta liian hyvän tilaisuuden tullessa kun vessassa ei ollut ketään rankaisin taas itseäni nojaamalla posliini pönttyä vasten. Mulla oli sen hetken niin tajuttoman likainen olo.. Eikä ne juomatkaan tule helpottamaan sitä kaloripommia joka vatsassani lillui ja lilluu vieläkin. Join 15 annosta muistaakseni.. 

nyt naurattaa kuinka viime postauksessa tulinkin "kehumaan" iltapainoani. Joka nyt on varmasti vielä sata kertaa enemmän tämän shown jälkeen. Perjantai on seuraava kerta kun astun vaa'alle. Siihen asti yritän käydä salilla joka päivä ja syödä järkevästi.
Kaiken lisäks nyt on täysin selvää ettei Zas halua mua takas. Eilen pienessä hiprakassa kirjoitin hänelle facebookkiin viestin jossa kerroin kuinka pahoillani olen ja kuinka paljon mulla on sitä ikävä.. ei vastausta. En minäkään haluaisi ihmistä joka joskus on hylännyt. En voi vedota mun mielenhäiriöihin, tuntuu silti pahalta, koska mä ihan tosissani pidän siitä pojasta.
 Mä voin niin huonosti tässä kehossa ja tulen voimaankin niin kauan ennen kuin painan ainakin sen 5 kiloa vähemmän ja lopulta 10 kiloa vähemmän. Se on vain liian kaukana..
Mä tiedän että laihuus ei ratkaise mitään eikä tuo onnea, mutta niin kauan mä oon rämpinyt tässä paskassa etten koe ansaitsevani painaa näin paljon.
Olen oksettava.

Huomenna töitä 12-16. Sekin repii minut jo palasiksi..

6 kommenttia:

  1. yhden päivän syöminen ei lihota, koita kestää :)ja anteeksi uteliaisuus, mutta minne on kadonnut, en nyt muista nimeä, mutta se tyttö ketä tapailit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin täytyis nyt vaan yrittää ajatella järjellä, mutta pelottaa jo nyt perjantain punnitus. En halua siitä enään pitkittää sitä. Inkeriä varmaan tarkoitit :)? Mun into jotenkin hiipui, tajusin että se pystyy antaan mulle paljon enemmän kuin mä sille, ja se et se halus todella seurustella mutten ite ollu valmis semmoseen vielä :( päätettiin jäädä kaverilinjalle, silti mulle jäi semmonen olo että sitäkin satutin :( <3 vaikkei tarkotus tietenkään ollut.

      Ja tottakai saa udella ihan mitä vaan, koska en ite aina tajua kaikkea selittää :-D heh :)

      Poista
  2. Kun saan ahmimiskohtauksen syön mäkkärin kahdet isot ranskalaiset ja kerroshampparin, joskus kaksikin.. :( hyi niistä tulee niin oksettava olo.

    VastaaPoista
  3. Voi pieni<3 yritä kestää :( Kaikki sortuu joskus, tänään on taas parempi päivä, lupaan :)

    VastaaPoista
  4. paljon tsemmppii ..nuo ahmimiskohtaukset on aivan kamlia, itekki sain semmosen eileen:/
    oot rakas <3

    VastaaPoista
  5. Mulla aina sama juttu.. baarin jälkeen pitäis päästä mäkkäriin tai johkin, tai ainakin sit viimestään darrassa syön ihan hitosti.
    Sit ku mennään baariin nii kumpikaan ei päästä toista mäkkäriin ;)
    Voimia ihana <3

    Sulle on muuten haaste mun blogissa :)
    http://tyttotahtoosiivet.blogspot.com/2012/05/listaa-asioita-jotka-tuovat-hyvaa.html

    VastaaPoista

kiitos kun kuivasit kyyneleeni