keskiviikko 2. toukokuuta 2012

tää tunne pelottaa mua

Mä en pystynyt, oloni on nöyryytetty. Luulin tosissani voivani hoitaa tämän toiseksi viimeisen harjoittelun. Mutten vain voinut. Itku kurkussa selitin tilanetta hieman työpaikkaohjaajalleni. Hän ymmärsi minua todella hyvin. Mutten mä silti voinut ymmärtää itseäni. Mä olisin niin halunnut pystyä, mutta töissä ajatukseni harhailivat edes takaisin. Silmissäni sumeni vähän väliä. Näin sumeita verisiä kuvia silmissä. En pystynyt olemaan siellä, "hymy" huulilla.
 vittusaatana_heikko paska_

Mua oksettaa. Peilit, vaatteet, mun kroppa.. kaikki. Sanon kaikille olevani sinut nykyään.. vihaan valehdella.
"ota tätä"
"äiti mulla ei oo nälkä"
"ootko syöny??"
jooojooo....

ja silti oon syönyt aamulla yhden ruisleivän, kahdelta pienen jätskin, salkkareiden aikaan grillatun maissin ja 2 ruisleipää. Tuntuu kauhealta.



 en tunne mitään. taas tähän on tultu. Oon hukannut tunteen kun voi hengittää.. ja on vain yksi ainut keino tietää olenko mä vielä elossa.. tunnenko mä enään?


Mä en oo ikinä tuntenut oloani näin väsyneeksi, mun ei oo ikinä tehnyt tiukkaa pukea vaatteita päälle, mennä suihkuun, tai pestä hampaita. Hakea ruokaa. Mä en vain jaksa.
 En tajua mistä tämä kaikki vyöryi.

oon liian väsynyt edes tappamaan itseäni.
tuntuu et mun pitäis päästä nyt heti, tällä sekunnilla huutamaan mun tuskaa terapeutille,
joka ei edes voisi auttaa.. mutta joku edes tietäisi ja kuulisi mut.

2 kommenttia:

  1. voi pieni, mitä mä voisin sulle oikein sanoa. :( voitaisiin nähdä.

    VastaaPoista
  2. Teit täysin oikein, kun jätit työn. Et yksinkertaisesti ole työkuntoinen, kai jo ymmärrät sen itsekin? Mutta minua huolestuttaa se, kuinka pystyt pyörittämään omaa taloutta - kuinka jaksat siivota, käydä kaupassa etc.. :(

    ♥ Rakastan sinua.

    VastaaPoista

kiitos kun kuivasit kyyneleeni