maanantai 22. lokakuuta 2012

Totaallista romahtamista ja liikaa asiaa

nyt mä helvetti vie murennun, kuolen tähän kipuun. En oikein tiedä kuinka kaukaa mun pitäis aloittaa kertomaan teille, osa teistä tietää ja osa ei.

Mä nykyään seurustelen tytön kanssa, mä rakastan sitä ihan mahdottomasti. Meidän molempien taustat on vaan tajuttoman raskaa. Mun tyttöystävän (sanotaan vaikka Hillan) ongelmat on melko painavia ja suuria. Me ollaan tavattu osastolla rikkinäisinä. Hillan tyttöystävä kuoli puolivuotta sitten äkillisesti... Hilla on siitä asti ollut sekasin ja nyt me tavattiin. Hilla käyttää kuitenkin  lääkkeitä väärin, liikaa erilaisia päihteitä... 
Tänään oli kuitenkin vika tikki. Olin helpottunut että Hilla edes kertoi mutta hän oli vetässyt jonkun verran rauhottavia ja sun muita. Mä itkin tuskasta. Sain asian tietääni tekstiviestillä, eikä mun epävakaa pää kestänyt lukea niitä viestejä hajoamisista.. MITÄ MÄ TEEN. Sain itse paniikki ahdistus kohtauksen ja vedin taas ranteeseeni pieniä vekkejä :( ja rikoin ihon. ja tuntuu aivan tajuttoman paskalta. 

Oon hylännyt mun kaverit... en oo pitänyt niihin yhteyttä ja oon kulkenut huonoilla poluilla Hillan kanssa. Mun ystävät on huolissaan musta ja miettii miks musta ei kuulu mitään muuta kuin silloin jos tarvitsen neuvoja tai apua.. MÄ OON PASKA. Miten mä enään ikinä saan heitä takaisin. Mua ahdistaa KAIKKI. Hillan pahaolo, oma pahaolo. Syömättömyys.... Hillan syömättömyys.. Pilvi, huumeet, lääkkeet KAIKKI SE PASKA. Tappaako huumeet ja lääkkeet Hillan ja mun suhteen?? '

Kaikki sanoo ettei täs käy mun kannalta hyvin ja mun pitäis lopettaa tää.. mutten mä voi, rakastan sitä.


miksimiksi, juuri kun kaikki oli kasassa. miksi mun täytyy kirjoittaa tätä nyt tässä teille? Miksi? Mä en jaksa enään hajota. Tää vaan vie kaikki voimat. Kuolen huoleen Hillan puolesta.

maanantai 8. lokakuuta 2012

hengissä

Anteeksi tämä pitkä piinaava hiljaisuus, kaikkea on sattunut.

Olen rakastunut.. voi kyllä luitte oikein, RAKASTUNUT. tyttöön. pidän siis enemmän tytöistä.

Mutten mä silti saa vedettyä itseäni POIS... oon niin rappiolla.. juon liikaa, näin arkimaanantainakin.
Häpeän yksin ja huutoraivoan ja itken.

Mä tiedän että mä oon niin syvällä etten tiedä kuinka mä kestäisin...... mutta musta vaan tuntuu etten pysty lopettamaan tätä hajoilua.

En voi syödä ja jos syön niin erittäin vähän. olen oksettava. enkä tiedä kuinka vitussa mä voin tästä jatkaa.

Kun poiis lähteminen houkuttelee vaan liikaa... ja mä itken.


Anteeks kun en ole vastaillut kommentteihin, ja se ei tosiaan tarkota ettenkö VÄLITTÄISI TEISTÄ.
Aivan liikaa, jakselkaa MURUT.