Aamulla mun ajatukset sahas ristiin,
ota nyt se tabletti, siis yksi vain yksi. EI se masennus muuten helpotu
"no koko kourallinen" ei, yksi, ota yksi niikuin pitääkin. Niin sen kuuluu olla.
Hyvä että sain nieltyä sen yhden tabletin. Tuntui häviöltä alkaa taas syömään "mömmöjä" vaikka ne onkin vaan ja ainoastaan mun omaks parhaaks. Mutten saa sitä vaan takaraivooni. Koulu päivän vietin lasittunut katse ylläni. Näin terveydenhoitajaa ja kuraattoria. Juttelu oli pientä, koska sain suustani vain muminaa. Sovimme seuraavasta ajasta ja ehdotin jos puolen päivän aikaan kävisi niin en jäisi tunneilta pois koska on ruokailu, terkkari vastaus tuli suoraan;
"ethän sä voi ruokailua skipata, näin sut tänään ruokalassa vain vesilasi kädessä" kuitenkin se sanoi sen ystävlliseen ja huvittuneeseen sävyyn
"anteeksi, olen stalkkaaja" onneksi terkkari on mukava ihana ja nuori. Heille on helppo puhua.
Ensimmäinen viikko, |
|
edelleen toi treenattu kroppa on IHANA. |
728 kaloria, paino tuon jälkeen |
55.07 kg |
2vk |
716 kaloria |
54.13 kg |
3vk | 705 kaloria | 53.2 kg |
4vk | 694 kaloria | 52.27 kg |
5vk | 683 kaloria | 51.33 kg |
6vk | 671 kaloria | 50.4 kg |
7vk | 660 kaloria | 49.47 kg |
8vk | 649 kaloria | 48.53 kg |
Kauhee ku ton tilaston mukaan paino tippuu todella hitaasti, voihan se tietty tippua nopeamminkin.
Mun täytyy nyt vaan tosissaan alkaa liikkumaan ja tekemään pienoisia lenkkejä. Pitää ottaa tiukempaan seurantaan mun paino,
en haluu et se menee enään yli 55kilon. Koska sitä mun mielenterveys ei kestä.
Mun painonnousun takia (jota en oikeasti ymmärrä, koska en syö edes riittävää määrää) menin terveysasemalle
ottamaan kilpirauhas kokeet, en tiiä mitä teen jos niistäkään ei löydy mitään. Vajaatoiminta nimittäin juuri aiheuttaa painonnousua ja väsymystä, mielensekavuutta yms. Ehkä mä vaan haluun löytää jonkun kunnon syyn tähän kaikkeen paskaan.
Mä haluisin että mulla ois joku syy olla täällä. Mä haluisin auttaa teitä. Nähdä teidät monet ihanat ihmiset livenä ja halata, katsoa teitä silmiin ja sanoa; me parannutaan, kaikki tulee olemaan velä hyvin. Haluun et tiiätte et mä oon tässä. Ainakin te tarviitte mua.
Viime aikoina musta on vaan tuntunu ettei kukaan oo hyötyny musta yhtään, mulla on joku tarve tuntea itseni tärkeäksi. Viime ajat mä oon vaan maannut mun olohuoneen lattialla ja itkenyt paskaa oloa, haluun sen loppuvan. Mä haluan olla jotain muutakin kuin vain _tippuva kyynel_ mä haluan pelastaa teidät.
Mä haluan tän ajatuksen, teon, mielikuvan lähtevän mun luota pois. Mä haluan tuntea ja rakastaa, mä haluan taas olla ihminen.
ps. Lähden huomenna kotoa 7.20 ja palaan kotiin illalla kello 22 maissa.
Miten mä tuun kestämään? Uusi työkeikka huomenna tiedossa.
Mä en voi vaan sanoa ei.
pps. mulla on niin tappava ikävä mun vanhaa terapeuttia.. <'3