torstai 31. toukokuuta 2012

Silmät tyhjyyttä vuotaa, kuuletko enään ?

Arvaatkaapas keltä tuli eilen illalla vähän jälkeen yksi, yöllä viesti. Viltsulta.. en edes halua kirjoittaa niitä viestejä tähän. Viltsu ei ymmärrä tehneensä väärin. Kun hän salaa tapaili parastaystävääni, eikä hänkään kertonut. 
Mä tyydyin vaan itkemään.
Mutta mun rakkaus hiipui paljon Viltsua kohtaan. En pysty enään ajattelemaan sitä sillein niinkuin ennen. Vaikka mua sattuu ihan tajuttomasti. Pelkään vaan etten pääse yli tästä. Nyt en ole väleissä enään kumpaakaan, kaksi rakasta ihmistä, joista mun on pakko päästää irti, jotta tää kipu häviäisi.

Haloo kello on kolme yöllä mitä sä soittelet,
mulla ei oo sulle asiaa koita tajuu se.
On mullakin ikävä mut sua haluu nähä en,
mulla on uus elämä oon uus ihminen.
Annoin sulle jo kaikkeni mut se ei vaan riittäny,
kaikki lupaukset mitä tehtiin ei vaan pitäny.
Joku muu korjas talteen kaiken mitä olin niittänyt
en oo unohtanu sitä vaikka siitä on aikaa nyt.
en kiellä ettenkö ois sua miettiny välillä,
en oo uhkapeluri, en vaan haluu hävitä.
Tulevaisuus on vain meidän omissa käsissä,
mun on parempi yksin, ilman sua vieressä.
kyl mäkin välillä toivon et voisin sua halaa,
mut mennyt on mennyt, ei siihen voi enää palaa.
Sori en mä halua sulle yhtään mitään pahaa
aamulla duuniin nyt mä menen nukkumaan.


Vaikka tiedän ettei tämä musta ole ikinä ollut kiinni.
Silti musta tuntuu että mussa on liikaa, liikaa kaikkea, virheitä, tuntoa, vihaa, kiloja.. 

Kuullostan tyhmältä, mutta kun olin onnellinen söin Viltsun kanssa, mä haluan laihduttaa Viltsun irti musta. Mä haluan tän kaiken irti mun kehosta. Vihaan tätä. 

päivän aikana; 
kaksi leipää,
vanukas,
lämmin kuppi- keitto.
plus pieni iltapala...

maanantai 28. toukokuuta 2012

Paino ahdistusta


Kuka mua rakastaisi? Meinaan ihan oikeasti. En tiedä mitä kaipaan, mutta multa puuttuu selvästi jotain, on puuttunut jo todella kauan. Mä oon vaan rikkonut aina kaiken kauniin.
 Haluaisin jonkun mun viereen, pysyvästi <3
 Mua inhottaa... oksettaa se kaikki saasta mitä oon viime päivät seurassa syönyt. oksettaa niin tajuttomasti että olin pystynyt syömään ilta seitsemään asti vain palan jätskiä.. mutta sitten "repsahdin" ja tein kolme leipää... ja otin vielä jätskiä. LÄSKI.
Vittu 400 vitun kaloria..  iltapalaks viel lämminkuppi- keitto.

Tätä tekstiä kirjoittaessani inho vain lisääntyi ja ASTELIN VAA'ALLE... sitä inhon määrää (joo tämä on iltapaino mutta silti..) 55.3-55.6 kilon välillä se pomppi. Onhan  se aamusin yleensä kaksi kiloa vähemmän eli painon jonkun 53-54 kiloa. Miksen tyytyisi tähän helvetti vie, tämän verran painoin ennen sairastumistani ja vielä 15-vuotiaana, nyt olen 19.. mutten vain voi, koska olen LIIAN ISO tälläisenä.
Olen liin tyhmä, liian heikko. Pelastaakseni itseäni tästä. Toisaalta mä haluan hukkua mun vaatteisiin, en mun läskeihin. Mä haluan mielummin kuolla laihana kuin epäonnistuneena.
Niin surullista...

torstai 24. toukokuuta 2012

Nyt on aika tarttua itseään niskasta kiinni...








En voi muuta sanoa kuin, hyi helvetti... miten mä voin näyttää tolta. Uskon syövänni vieläkin liikaa. 
Tänään olen syönyt n. 600 kaloria ja nekin on koostunut täysin paskasta. Tupla patukka, 2 leipää, mehu jää, muutama sipsi. Olen niin hilkunkilkun että juoksenko kohta oksentamaan.. surettaa tämä että mä vaan leviän ja leviän. Jos hyvin käy, voisin mennä nollaamaan tätä nuppia taas johki kuppilaan. Jos seuraa vaan löytyy. En kyllä ihmettelis vaikka kohta yksinki juopottelisin jossain... ei luoja.  Menkatkin alko, ja sanon kohta poks..



Mä lupaan ihan itselleni, laihdun tosta vielä kymmenen vitun kiloa.
Se on helvetin sama meneekö siinä 3 kuukautta, puoli vuotta, vuosi, kaksi.. mutta mä aijon.

tiistai 22. toukokuuta 2012

I try to make a sound but no one hears me


And I can’t stand the pain
And I can’t make it go away
No I can’t stand the pain
 
How could this happen to me
I made my mistakes
I’ve got no where to run
The night goes on
As I’m fading away
I’m sick of this life
I just wanna scream

How could this happen to me

Everybody’s screaming

I try to make a sound but no one hears me
I’m slipping off the edge
I’m hanging by a thread
I wanna start this over again

 


Mä oon pyörinyt tänään kaupan hyllyjen välissä. Miettien mitä söisin lopulta päivälliseksi. Ahdistun. Sorrun melkein menemään herkku hyllylle ja kuulen pienen pirun selittäväni pääni sisällä "osta jotain bulimia mättöä" ei helvetti, käännyn ympärin. En voi ostaa. Ei karkkia. Mukaan tarttuu siis vain vihanneksia, maissia, kananmunia, limsaa.  Tässä on vielä mun päivällinen joka näyttää ihan järkyttävän isolta, söin ton lisäks viel myöhemmin toisen maissin..

aamulla söin muroja, töissä kuivattuja luumuja, muutaman rusinan ja keksin, päivällinen on kuvassa+ maissi, näiden jälkeen käppäilin kauppaan ja ostin mehujäätä jonka söin jo...
Eli kello 21 mennessä mahtavat 700-800 kaloria.
 Vielä jotain kevyttä varmaankin syön. Ehkä.

Tää päivä on onnistunut olemaan jotenkin todella ahdistava. Ja mä vähiten toivoin törmääväni kauppakeskuksessa Zasiin.. mutta ehei, järkytyksen vallassa huomeen sen kävelevän mua vastaan. En ehdi kääntyä takaisin. Siitä seuraa muutama kiusallinen minuutti ja kuulumis kyselyt. Kunnes hipsin nolona pois paikalta. (tulin nimittäin lähettäneeksi hänellä pienessä hiprakassa toissa päivänä viestin jossa pahoittelin ja kerroin kuinka ikävä mulla on sitä, taisin vielä linkittää siihen mukaan semmosen lässynlää lärssyn.. eikä vastausta kuulunut) oli niiiiiiiin kiusallista.


 Lopuksi haaste;

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä ja ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."

Kiitos haasteesta http://tyttotahtoosiivet.blogspot.com <3

1. Laihtuminen
2. Onnistumisen tunne (ihan missä vain)
3. Ystävät ja perhe <3 
4. Tunteiden purkaaminen eli kirjoittaminen
5. Mun koira
6. Pienet lapset
7. Urheilu
8. Yökerhoissa käyminen ja muuten vaan rilluttelu
9. Shoppaaminen
10. Kesä ja aurinko, kesä myrskyt.



Haastan kaikkia mun lukijoita tekeen tän (; hopihopi !

maanantai 21. toukokuuta 2012

Mennyttä ei saa takaisin, mutta tulevaan voi vaikuttaa

Haluaisin tällä hetkellä räjähtää kyyneliin, viskoa kaikki tavarat ympäri asuntoani. Huuto raivota lattialla. Repiä ihoni rikki. Viiltaa vatsa auki. Mutten kuitenkaan pysty tekemään mitään noista. Ajatteleminenkin vie kaikki voimat. Liikaa ahdistusta, jonka olen ihan itse aiheuttanut. 


Kaikki johtuu suurimmaksi osaksi eilisestä baarireissusta joka oli muuten mukava mutta söin mäkissä ja koska minä tyhmä unohdin syödä kotona ja olin tajuttoman nälissäni että annoin periksi. Tässä tulee pahin osuus; söin 2 ranskalais rasiaa.. puolitoista hampparia... kaksi nugettia. Mun  ajatus ei ollu oksentaa niitä mutta liian hyvän tilaisuuden tullessa kun vessassa ei ollut ketään rankaisin taas itseäni nojaamalla posliini pönttyä vasten. Mulla oli sen hetken niin tajuttoman likainen olo.. Eikä ne juomatkaan tule helpottamaan sitä kaloripommia joka vatsassani lillui ja lilluu vieläkin. Join 15 annosta muistaakseni.. 

nyt naurattaa kuinka viime postauksessa tulinkin "kehumaan" iltapainoani. Joka nyt on varmasti vielä sata kertaa enemmän tämän shown jälkeen. Perjantai on seuraava kerta kun astun vaa'alle. Siihen asti yritän käydä salilla joka päivä ja syödä järkevästi.
Kaiken lisäks nyt on täysin selvää ettei Zas halua mua takas. Eilen pienessä hiprakassa kirjoitin hänelle facebookkiin viestin jossa kerroin kuinka pahoillani olen ja kuinka paljon mulla on sitä ikävä.. ei vastausta. En minäkään haluaisi ihmistä joka joskus on hylännyt. En voi vedota mun mielenhäiriöihin, tuntuu silti pahalta, koska mä ihan tosissani pidän siitä pojasta.
 Mä voin niin huonosti tässä kehossa ja tulen voimaankin niin kauan ennen kuin painan ainakin sen 5 kiloa vähemmän ja lopulta 10 kiloa vähemmän. Se on vain liian kaukana..
Mä tiedän että laihuus ei ratkaise mitään eikä tuo onnea, mutta niin kauan mä oon rämpinyt tässä paskassa etten koe ansaitsevani painaa näin paljon.
Olen oksettava.

Huomenna töitä 12-16. Sekin repii minut jo palasiksi..

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

KÄVIN VAA'ALLA..

painoin juomat (alkoholi) mahassa. ruuat syötynä  vaa'alla 55,5kg välillä siirsin vaakaa eri asentoopn ja se heitteli välillä 55,5-56 kiloa,.... helpotus tietää etten sitä enempää ole ja se on iltapaino.

Tästä on hyvä lähtee....


tänään menen taaas.... baariin juomaan itseni hunginolle... helpottaa tätä oloa :)



lauantai 19. toukokuuta 2012

vankina täs maailmas

"En olis ikinä uskonu et tälläst tapahtus,
et mielenterveydest tulis mulle paha vastus.
Näitä pienii perkeleitä vaanii päissä
ja välil meno lähti käsistä ku faanin häissä.
Silloin mä huusin,liikuin ja riehuin.
Kukaa ei vaa tajunnu et mun pään sisäl kiehu. 

Siel huimaa, kaikki kaatuu ympäriltä
ja pääs pyörii edelleen vaik suljen mun silmät.
Siel mun sydän ammottaa tyhjyyttään
enkä käsitä sitä miten ne ei välitä yhtään
ja se pelotti eniten mut teki hyvää myöntää et olin ite mun pahin vihollinen.
"

Eilinen meni humalassa baarissa tanssiessa. Oma rahankäyttö jäi vähäiseen koska tapasin mukavan miehen joka tarjosi minulle koko illan. Tietenkin join, kaiken mitä sain. En siltikään tuntenut olevani humalassa.  Se ilta, se hetki. Oli mukava.

Nyt sumu on taas silmilläni, oma keho ahdistaa enemmäin kuin koskaan. Kävin eilen vielä mäkin kautta yöllä baarista lähdettyäni. Söin vähäsen ranskiksia enkä pystynyt edes hiprakassa syömään sitä hamppari, katsoin vain sen kantta 530 kalori.. en pysty. Heitin sen jääkaappiin ja aamulla roskiin.. olen krapulaani syönyt tänään sipsiä ja 1½riviä suklaata. Palan leipää. Arviolta 800-900 kaloria pelkästään sen takia että piti vetää jotain rasvasta paskaa. Tuntuu siltä kuin paisuisin koko ajan. Huomenna mun on pakko mennä salille hikoilemaan ja tekemään lihaskuntoa. Enkä voi varmasti jättää menemättä jos vilkaisen itseäni peilistä. Maanantaina peli, joten sielläkin saa polttaa läskejä.

Auttakaa... miten voin lopettaa tän lihomisen ja ylisyömisen?? Tunnen itteni niin epäonnistuneeksi. Pelkään lasivaakamme hajoavan.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Lähtiskö joku baareilemaan tänään? :))

Tulin just salilta ja nyt iski kauhee baila fiilis. Tai tekis mieli mennä baariin muutamille ;D tai enemmänki, vähä pyörähtelee tanssilattialle ja nauttimaan :) En vaan tiiä kenen kanssa kun tuntuu et kukaan kaveri ei tänään just ehtisi. Hullua varmaan kysyä mutta lähtiskö täältä pääkaupunki seudulta joku ihana tyyppi mun kans baareilemaan :)? 



Tää päivä on ollu muuten tosi hyvä, lukuunottamatta n. 100grammaa karkkia... syötynä aamusta lisäksi kaks ruisleipää. Nyt teen jotain proteiini pitoista ruokaa ja koitan nauttia siitäkin.

Hyvää viikonloppua :)<3

ja jos nyt jollain kaupalla joku täältä innostuiski niin laita joku yhteydenotto pyyntö (tietoja itestäs) niin varmasti otan yhteyttä!!) enkä tietenkään julkase :)

torstai 17. toukokuuta 2012

Kasvukipuja


Tuntuu että tän illan aikana lähennyttiin Zasin kanssa paljon. Makoiltiin jopa ristiin mun sohvalla. Lyötiin toisiamme tyynyillä.

Naurettiin ja halattiin Suomen tehdessä voittomaalin. Sillä hetkellä hihkuin onnea. Vähän aikaa sitten heitin Zasin autolla takaisin kotiin. Zas vaikutti siltä kuin olisi halunnut jäädä yöksi mutta katsoin parhaaks vaan viiä sen kotiin. Halattiin normaali pidempi hali ja mä nousin autoon.


Söin karkkia enemmän kuin suunnittelin (ylläripylläri..) varmaan siinä tuli sitten upeat 400 kaloria niistä jo pelkästään. Eli söin tänään n.900 kaloria. Kaduttaa. Enkä edes ehtinyt lenkille. Aamulla tuli kyllä käveltyä muttei muuta. Vielä suunnittelin tekeväni jotain lihaskuntoa. Ottavani ketipinorit naamaan ja yrittää nukkua. 

Huomisen kaloreita tai syömisiä en ole vielä tarkalleen suunnitellut. Mahdollisimman vähän?    Vaaka kammottaa mua, valehtelisin itselleni ja jopa teille jos sanoisin etten vain ole jaksanut käydä siinä. Täs lähiaikoina on kyllä tarkotus mennä. Epäilen etten oo laihtunut yhtään.. mut yritän ottaa nyt spurtti viikon tähän ja saada jotain aikaseks. Huomenna yritän mennä salille töiden jälkeen tai ennen töitä.


Miten te voitte? <3

kuudessa karkissa on 90 kaloria....

Aamu alkoi tyypillisellä ahdistuksella, mitään saamatta suuhun. Rauhottelin itseäni tupakan avulla. Toistin sen monta kertaa. Naurettavaa.. tulimme siskoni kanssa isälle ja kahdelta söin kaksi leipää. Pidättelin hetken itkua ja käperryin sohvalle kuuntelemaan musiikkia. 

Mua jännittää ihan tajuttomasti. Lähden ihan pian hakemaan Zasia mun luokse. Katotaan jääkiekko peli täällä kahdestaan.. en tiedä kuinka enään pitäisi käyttäyä sen seurassa..? Kun musta tuntuu ettei se musta enään halua mitään muuta kuin kaveruutta. Kuitenkin tuolla sohvalla odottaa karkkikulho. Mua ahdistaa että se on siinä. Tiiän kuitenki et Zas tykkää niistä. Laskin keittiövaa'alla että 6 karkissa on jo 90 kaloria..?? Hirveä määrä :( ja karkit on mun heikkous. Tiedä sitten syödäkkö niitä vai ei. Ehkä mä syön sen 14 karkkia eli noin 200 kaloria. Turhaakin turhempaa. Illalla leipä tai joku. Ja kalorit jäis alle 700..

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Ahdistus

Mua ahdistaa. Olin tänään ekaa kertaa tapaamassa DKT-terapeuttiani. Puhuttiin tulevasta terapiasta ja millaista se on, terapia on siis epävakaillapersoonille suunniteltu. Aivan ensimmäinen sääntö on; ei saa vahingoittaa itseään.
Ainut mikä särähti mun korvaan... terapia on muutenkin todella pitkä kun se kunnolla alkaa, nyt vasta tutustun siihen. 1x viikossa tapaan dkt-terapeuttia, ja 1x viikossa ryhmä tapaaminen (muiden dkt-potilaiden kanssa) joka kestää 2½ tuntia.. tiedän ettei tästä tuu helppoa muttei mulla ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää.

On tajuttoman monta asiaa vireillä, yritän saada toimeentulohakemuksen lähetetty, sekin vaatii miljoona lappua, miljoona selitystä ja monta puhelua sinne sun tänne. Oon van niin väsynyt hoitamaan näitä. 
Ruoka ahdistaa, enkä tiedä mitä saisin syödyksi. Pelkään oksentavani taas. Olin jopa salilla ja kulutin siellä n. 300kcl. Ei siis ole mitään syytä miksen vois jotain edes vähän syyä. 
Nälkä sen kuin vain kasvaa. Olen syönyt tänään ananaspurkin ja mandarinin, kello näyttää pian seitsemää illalla. Ahdistus vain nousee mitä enemmän kello näyttää. Kyllä minä syön vielä jotain. Mutten mene tänään yli 500 kalorin.

Kaiken lisäksi mua hävettää. Sanoin äitilleni tarvitsevani ruokaa kaappiin jotta voisin syödä, kaappi on nyt täynnä ruokaa mutten ole ottanut vielä mitään sieltä. Poltin aamulla viimeisen tupakan ja mietin etten koukuta itseäni enään yhtään enempää, turha toivo. En mä pystynyt tän ahdistuksen lomassa olla polttamatta ja ostin äidin antamilla ruokarahoilla tupakkaakin....

kauppaostokset. Ostin myös siskolleni joka tulee tänään mun luokse.

eteenpäin nojatessa näyttää niin paljon pienemmältä... vaikka silti liikaa..

mun tekis mieli haukkuu tä läskipaska tynnyri pystyyn  mutta säästän teiät siltä. Anteeks sotku kämpässä :-D
oon saanu myös pari haastetta blogiini, teen tässä lähiaikoina ne :-)

tiistai 15. toukokuuta 2012

Just close your eyes, you will be all right

Musta tuntuu jotenkin haikeelta. Vadelma lähtee huomenna takaisin kotiin. Mä jään yksin elämään helvetti pääni sisällä. On tuntunut jotenkin turvalliselta nukkua ja herätä välillä ilman peittoa ja nykiä sitä takaisin. On tuntunut turvallisemmalta hengittää. 
Olet rakas rakas <3
Tuntuu pahalta etten voi elää itseni kanssa näin. Että joudun muuttamaan sitä mitä olen koska minusta tuntuu etten ole tätä. Tiedättekö sen tunteen? Kun ei enään tunne itseään. Toivoisin niin kovasti löytäväni itseni. Hukuin tänäänkin pieneen annokseen pastaa, muroihin, tupla patukkaan ja karkkiin. Ahdistaa kun ajattelen sitä ympärin ja ympärin. Koska kun löydän itseni voisin ehkä löytää jonkun uudestaan, ihmisen jota olen kaivannut sisimmässäni tajuttomasti, nähnyt monet yöt hänestä unta.
Saankohan mä ikinä enään Zasia takaisin? Viimeksi minä vain katosin hiljaa, vaikenin ja poistuin. Menin yhä huonommaksi ja huonommaksi. D:n lähdön jälkeen asiat ei ole ollut pitkään aikaan selkeitä. Mä vaan haluaisin taas olla Zasin käsien ympäröimänä turvassa. Haluaisin saada anteeksi. Olen tehnyt liikaa virheitä. Valinnut väärin. Viltsu oli virhe, en ole puhunut hänen kanssa pitkään aikaan. Tämä on pisin aika hiljaisuutta. Mun on aika vaan päästää irti vanhasta ja olla tässä missä mä nyt olen.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

ajatuksia kasaan...

Niin monelta tuli asia kommenttia edelliseen postaukseen, että jopa mä pysähdyin hetkeksi miettimään tätä kaikkea laihdutusrumbaa. Löystin tänään siis melko paljon. Jopa äidin iloksi söin mini palan mustikkapiirakkaa ja kakkua. Yhden maissin ja 3 täytettyä minisientä. Tuo kuului niin sanotusti kello yhden aamupalaani, seuraavaksi söin leivän ja jugurtin. Kaikesta tuosta huvista on kertynyt yhteensä 500 kaloria ylöspäin pyöristettynä.
Äiti yritti tyrkyttää jotain lihapihviäkin mutten voinut vain ottaa....

Olenhan mä pettynyt vähän, mutta en halua hukata realiteettia ja oikeasti tuokin on todella vähän.
Piristyin huimasti kun sain idean ja ehdotin vadelmalle ihan extemperona et lähtis ajaa tänne ja piristettäis kumpaakin, niin ylläripylläri se onnistukin ja nyt täl hetkel neiti ajelee Tampereelta tänne päin ja ylläripylläri me lähdetään taas viihteelle :-D en tiiä onks se hyvä vai huono juttu? HYVÄ. Kaloreita ainakin tulee juomista mut siinäpähän tulee.  Ennen baaria täytyy syyä kyl viel leipä tai mandariini.

 ja ihan ehka ekat kuvat tähän blogiin ittestäni. Jos joku törmää tänään viihteellä tän näköseen 
niin se saatan olla sitten minä.... hah :-)
 nii mulla tulee siis vielä tummat sukkikset tohon alle... etten mä ihan hutsuna tonne kuiteskaa lähe :-D


Kiitos kuitenki kaikille jotka puhu järjen äänellä mulle, ku mulla se tuntuu olevan vähän liiankin usein hukassa. Silti mun täytyy laihduttaa ja kiinteyttää itteeni vielä huimasti... epäilen että noin 7 kilolla.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Don't eat, you will only regret it

Nyt kaikki alkaa alusta. Opettelu olemaan syömättä. Kuluttamaan enemmän kuin syön. Juomaan taas vihreetä teetä. Lihaskuntoa, ruokasuunnitelmia. Päiväkalorit. Paluu helvettiin. Mun on pystyttävä, koska en voi enään muutakaan. Mun elämä täytyy järjestää taas uusiksi. 

  • Urheilu, vähäkalorisuus (joka päivä yksi lenkki tai sali)
  • Työt
  • Ystävät ja vapaa-aika

Niin se tulee menemään tästä eteenpäin. Paino täytyy ottaa tässä viikon sisään, vaikka se sattuu.
Mun täytyy kohdata ne läskit. 

Huominen 300 kaloria. Äitienpäivä herkkuni jää vain kahviin. Anteeksi äiti.  Mulla ei oo mitään kontrollia enään itseeni, mun täytyy oppia rakastamään just _tätä_ kontrollia. 
Musta tulee laiha. 







Alemmat on eka tavoite jaloille, ylempi lopullinen. 
Haluan nuo.

Hiljainen pyyntö

Tunnen kuinka lääkkeet peittävät ajatukseni. Yöllä muutama ketipinor naamaan, jotta ei tarvitsisi ajatella.

Siitä on monta monta viikkoa kuin viimeksi oksensin. Tukiryhmässä he tilasivat pizzaa kaikille, ahdistuneena uskottelin pystyväni syömään muutaman palan, puolessa välissä pizzaa kesytin ja sanoin meneväni vessaan, pyyhin vessassa kyyneliä poskiltani. Pettynyt katse katsoi takaisin peilistä. Harjoittelin hymyni valmiiksi ja astuin ulos vessasta. Pakkasin pizzan mukaan ja annoin siskolleni.
Naurettavana olen hyväillyt terällä ihoani. Koska mikään ei tunnu miltää, ei se edes satu. Yritän olla tajuttoman varovainen jotten osuisi taas verisuoneen taikka vetäisi liian syvää haavaa.
En halua nähdä niitä enään kehossani.




Huomenna on äitienpäivä. Tunnen itseni huonoksi,
olen aiheuttanut pelkkää surua,
huomenna kahvipöydässä vaikerran ja mietin mitä söisin.
Ja näen sen saman pettyneen ilmeen, "miksi".
ja tiedän äiti rakkaan ajattelevani "mitä minä tein väärin,
että lapsestani tuli tälläinen?!"

Mä oon taas tullut siihen etten uskolla nousta vaa'alle. 
Koska näen sen itsestäni. Isonen. Mua hirvittää. En ymmärrä.
Onkohan vaa'alla luku 63 kiloa jo lähellä? Normaalipainon raja.
Olen liian iso, en kehtaa edes liikkua mihinkään. Mun tekis mieli repiä tämä läski irti minusta. se ei kuulu minuun. Mä kyllä lupaan tehdä tälle jotain. Mua oksettaa tää kaikki lyllyvä vatsassani, perseessäni. Joka puolella.


Hoitokokouksessa masennuslääkettä nostettiin maksimiin, 60mg vuorokaudessa. Edes se ei saa näitä ajatuksia katoamaan.

mihin minä joudun? 
Pelastakaa mut, ja taikokaa
 mut edes 45 kiloiseksi,
jotta voisin elää.