Silmät tyhjyyttä vuotaa, kuuletko enään ?

Arvaatkaapas keltä tuli eilen illalla vähän jälkeen yksi, yöllä viesti. Viltsulta.. en edes halua kirjoittaa niitä viestejä tähän. Viltsu ei ymmärrä tehneensä väärin. Kun hän salaa tapaili parastaystävääni, eikä hänkään kertonut. 

Mä tyydyin vaan itkemään.

Mutta mun rakkaus hiipui paljon Viltsua kohtaan. En pysty enään ajattelemaan sitä sillein niinkuin ennen. Vaikka mua sattuu ihan tajuttomasti. Pelkään vaan etten pääse yli tästä. Nyt en ole väleissä enään kumpaakaan, kaksi rakasta ihmistä, joista mun on pakko päästää irti, jotta tää kipu häviäisi.

Haloo kello on kolme yöllä mitä sä soittelet,
mulla ei oo sulle asiaa koita tajuu se.
On mullakin ikävä mut sua haluu nähä en,
mulla on uus elämä oon uus ihminen.
Annoin sulle jo kaikkeni mut se ei vaan riittäny,
kaikki lupaukset mitä tehtiin ei vaan pitäny.
Joku muu korjas talteen kaiken mitä olin niittänyt
en oo unohtanu sitä vaikka siitä on aikaa nyt.
en kiellä ettenkö ois sua miettiny välillä,
en oo uhkapeluri, en vaan haluu hävitä.
Tulevaisuus on vain meidän omissa käsissä,
mun on parempi yksin, ilman sua vieressä.
kyl mäkin välillä toivon et voisin sua halaa,
mut mennyt on mennyt, ei siihen voi enää palaa.
Sori en mä halua sulle yhtään mitään pahaa
aamulla duuniin nyt mä menen nukkumaan.

Vaikka tiedän ettei tämä musta ole ikinä ollut kiinni.

Silti musta tuntuu että mussa on liikaa, liikaa kaikkea, virheitä, tuntoa, vihaa, kiloja.. 

Kuullostan tyhmältä, mutta kun olin onnellinen söin Viltsun kanssa, mä haluan laihduttaa Viltsun irti musta. Mä haluan tän kaiken irti mun kehosta. Vihaan tätä. 

päivän aikana; 

kaksi leipää,

vanukas,

lämmin kuppi- keitto.

plus pieni iltapala...