lauantai 12. toukokuuta 2012

Don't eat, you will only regret it

Nyt kaikki alkaa alusta. Opettelu olemaan syömättä. Kuluttamaan enemmän kuin syön. Juomaan taas vihreetä teetä. Lihaskuntoa, ruokasuunnitelmia. Päiväkalorit. Paluu helvettiin. Mun on pystyttävä, koska en voi enään muutakaan. Mun elämä täytyy järjestää taas uusiksi. 

  • Urheilu, vähäkalorisuus (joka päivä yksi lenkki tai sali)
  • Työt
  • Ystävät ja vapaa-aika

Niin se tulee menemään tästä eteenpäin. Paino täytyy ottaa tässä viikon sisään, vaikka se sattuu.
Mun täytyy kohdata ne läskit. 

Huominen 300 kaloria. Äitienpäivä herkkuni jää vain kahviin. Anteeksi äiti.  Mulla ei oo mitään kontrollia enään itseeni, mun täytyy oppia rakastamään just _tätä_ kontrollia. 
Musta tulee laiha. 







Alemmat on eka tavoite jaloille, ylempi lopullinen. 
Haluan nuo.

12 kommenttia:

  1. EEIEIEIEIEII!!! älä rakas alota tätä helvettiä! Sä et oikeasti halua sitä! Se on sun paska sairaus, et sinä! Sä haluat, ELÄMÄN, et sairasta maailmaa! Yritä muistaa ne hetket kun oikeasti päätit taistella, se on ainoa tie onnellisuuteen! Jos sä joskus painat sen 45 kiloa, sä tiedät että se ei sulle enää silloin riitä, silloin sä olet niin syvällä että se vääristää sun ajatuksia entistä enemmän, sä haluat vaan nhdä pienemmät luvut siellä vaa'assa. Ja se tunne ei katoa missään vaiheessa, vaikka sun painosi tippuisi kuinka alas, niinse ei ole tarpeeksi. Ja se on TOTUUS!
    Tää ei ole tie onellisuuteen, tä on tie helvettiin, helvettiin joka tuhoaa sut täysin, saa sut kadottamaan itsesi ja elämäsi. SÄ ET HALUA SITÄ!

    Ja kukaan ei voi sua parantaa, jos sä et ite halua sitä. Sen tahdon pitää löytyä susta itestäsi. Se on sussa, sä tiedät sen, mutta älä kadota sitä liian syvälle, yritä pyrsitell sitä kohti, se on ainoa keino selviytyä tästä!

    Voimia ihan hirveeti ja miljona isoa halia sinne! Mua pelottaa sun puolesta, mua pelottaa että sä vajoat etkä päääse takaisin. Mä toivon NIIIIIN paljon että sä muistaisit että kuinka hyvältä se tuntuu, kun sä haluat taistella, haluat elää, haluat olla onnellinen, TERVE! ja tää tie ei ie sinnepäinkään, se vie täysin toiseen suuntaan. Kumpa sä kääntyisit vielä katsomaan sitä tietä, joka vie sut parempaan, ja kulkisit kohti sitä. Se on kivinen ja täynnä mäkiä, mutta se on se tie, joka pelastaa sut. Tää ei.

    VastaaPoista
  2. Kumpa ei tarvitsisi:(( ja ää kumap oppisit edes vähän hyväksymään ittes, koska et sä oo ittees tyytyväinen ikinä täysin vaikka sä laihtuisit kuinka paljon. Ja vaikka sä alkaisit pikkuhiljaa hyväksymään kehon tai jossain vaiheessa jo vihata jo niin silloin saattaa olla ihan saatanan caikee nousta ylös:( Mä toivon nyt ihan älyttömästi että tä menis edes vähä ohi, mahdollisimman nopeasti, ennenkuin on myöhäistä!♥

    Ja niiiiiiiin ois!!!♥♥

    VastaaPoista
  3. Ei pahalla, mutta oon oikeesti odottanu et millon ''heräät'' ja teet oikeesti ittelles jotain, koska sä pystyt siihen ja tiiän et haluut sitä, etkä tota kroppaa jonka vankina nyt oot. Ja omasta kokemuksesta tiiän paljon tommone painon nouseminen vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin. Pienenä on hyvä olla. Mun henkinen hyvinvointi on paljon parempi alipainosena ku mitä se oli normaalipainosena. En tietenkään toivo kenenkään sairastuvan, mut sä oot jo tän syövereissä... Tsemppiä painon pudotukseen! Tarttet jonkun joka oikeesti kannustaa sua jos se on sitä mitä haluut, etkä pelkästää muita huutamaan älä tee sitä :) <3 Oot vahva! Se oikeesti tuntuu hyvältä ku saa jotain aikaseks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos sun viestistäs. Tekee hyvää ku joku vähä pitää niskasta kiinni ja potkaisee eteenpäin. Mä en tosiaan pysty olla tälläsen, melkee plus kymmenen kiloisena kuin ennen. Kaipaan sitä pari vuotta takaista minääni, 44-47 kiloista. Haluun itteni vain takas. Tarviin nyt vaan voimaa etten repeis tääs syömään ja lihomaan.

      Kiitos siis kommentistasi <3 :)

      ps. vaikken itsekkään halua ketään kannustaa taikka sairastuttaa tähän.
      Itse olen jo tässä paskassa, joten mieluiten laihempana kuin nyt.

      Poista
    2. :) toivotaan parasta!

      Poista
    3. toivotaan todellakin! Pysythän mun tukena täällä :)?

      Poista
  4. nuo alimmat jalat on täydelliet mutta nuo ylemmät menee joo yli !!1

    VastaaPoista
  5. kunpa löytäisit jonkun muun keinon paeta pahaa oloa :( älä päästä itseäsi liian syvälle <3

    VastaaPoista
  6. Okei, tässä vaiheessa taas pakko muistuttaa elämän karuista faktoista:

    Toi kaikki tulee oleen VÄLIAIKAISTA. Laihdut toki varmasti, jos syöt joka päivä parisataa kaloria. Samalla keräät myös kroppaasi kasan puutoksia ja hitonmoisen kasan nälkää. Nälkä lakkaa varmaan jossain vaiheessa tuntumasta, mutta se on edelleen siellä. Nälän yltyessä sä todennäköisesti ratkeat ahmimaan (ja sen seurauksena oksentamaan), tai sitten sä et koskaan ratkea ja kidut siinä nälässä kuolemaasi (tai pakkohoitoon) asti. Jos haluat elää pitkän elämän, tuut oleen "parhaassa" tapauksessa pari vuotta tollanen tikkujalka, kunnes sun on pakko nostaa paino takas normaaliin tai sit tosiaan kuolla. Todennäköinen vaihtoehto on myös tosiaan ahmimis-oksentamis -kierre, joka on aika vaarallinen mm. sydämelle, ja saa sut vihaamaan itseäsi vaan enemmän.

    Jos mä menisin terapiaan ja sanoisin samat asiat kun sä tässä tekstissä, mun terapeutti käskisi mun miettiä tarkoin, mitä oikeasti yritän korjata ja laittaa järjestykseen elämässäni. Sun kannattaa miettiä samaa. Sun normaalipainoisessa normaalissa kropassa ei ole mitään vikaa, vika löytyy sun päästä.

    VastaaPoista
  7. Älä oikeasti lähde enää tota syömättömyyyden polkua. Ansaitset parempaa.

    VastaaPoista
  8. Älä kiltti lähde takasin tohon, sä tiiät et vaikka sua nyt sattuu nii syömättömyys ei paranna mitään! On parempia keinoja joten tartu niihin :) paljon voimia sulle <3

    VastaaPoista
  9. Oi miks tää elämä on tämmöstä...
    Pieni, ei. Ei, ei, ei ja ei! Älä alennu sille mörölle sun päässä, ei nyt, ei enään. Sä kuolet siihen vielä... Älä anna periks, jatka yrittämistä. Sä oot hyvän kokoinen NOIN, just _noin_ Syö kunnolla, treenaa ja liiku, rääkkää itteäs sillätavalla, kontrolloi... Mutta älä jätä syömättä. Mä pyydän...
    Mun ottaa pahaa lukea tätä, tuntuu pahalta kun en pysty auttamaan.
    Samalla oma mörkö huutaa pään sisällä että oon laiska paska kun en pysty syömään enää vähempää. Läski. Enkä liiku tarpeeks, selitän etten voi, sattuu joka paikkaan kun paikat paskana. Tekosyitä..

    Mä yritän olla antamatta periks, älä säkään sorru.. Ei enempää ihmisiä joilla on paha olla. Oikeesti...
    Anteeks tästä tekstistä. Anteeks että oon sekava ja sekotan sun päätä varmaan vielä enemmän.
    Anteeks ja pärjäile..

    VastaaPoista

kiitos kun kuivasit kyyneleeni