haurasta salailua ja vaipumista alas päin

mä en halua palata eiliseen..

Ylin kuva... riitaa mun syömisistä. Hilla eli katruski puhelimessa purki pahaa oloaan riidan jälkeen ja satutti itseään. mulla nous kauhea itkupaniiki. juoksin ulos ja poltin kättäni ja sun  muuta. mun olotila on hirveä ja osaston tarpeessa oleva. mutta olen epävakaa. neei mua sinne ota :/ ainakaan mielellään.  Onneks Hilla huolentii musta. mutten tiedä kuinka selvitä enään :'(

miksi miksi miksi kaikki on niin särkyvää!?

En oikein tiedä mitä tähän pitäisi sanoa? Hajottaa....

Pelottaa hieman kertoa tänne, kun Hilla meni kerran ilman lupaa tätä vilkasemaan koska oli huolissaan musta. En mä pahastunut ymmärrän ihan täysin. Nyt hän lupasi ettei mene, voinko luottaa? Voin?

Olimme sunnuntaina baarissa... kaikki meni okei, en tiennyt että hillaa ahdisti niin paljon olla siellä. Loppu illasta mietin miksi Hilla on niin outo, töni minua pois hänen luotaan ja oli muutenkin todella humalassa. Päätin että lähdemme nyt heti kotiin koska hilla oksenteli ympäriinsä.. :(  Pääsimme taksiin ja yhtäkkiä kuule etupenkiltä kun hilla sanoo minulle "otin yhden bentson) eli siis opamoxin. Kaikki sekoilu johtui siis siitä.

Aloin hiljaa itkemään taksin takana ja hoin itselleni "MIKSI"?! 

olin tajuttoman vihanen... päästyämme kotiin tappelimme hetken  muttei siitäkään mitään tullut. Ryntäsin vessaan ja toimin juuri odottamalla tavallani. En ehtinyt edes avata sheiveriä kunnolla joten ihan kuin juustoa olisin höylännyt.. en tuntenut kipua kyynelieni takaa. Hilla huusi ja itki oven takana. Avasin ja jäin makaamaan veren peittoon lattialle. Koko ilta on hillan kohdalla pelkkä sumua. Minä en halua muistaa.

Koko illan lopputulos oli sekavaa, verta kummankin kädessä, mustelmia, oksennusta...

Aamulla hilla pelkäsin että nyt kun hän "ratkesi" ilman syytä bentsoihin, jättäisin hänet. Itkin, itkimme. ja saimme puhuttua ja sovittua. Nyt kaikki on taas suht hyvin. Pelkään hillan puolesta vain.. tiedän hänen yrittävän.

En voi edes kertoa tästä ystävilleni koska tiedän että he alkaisivat vihata hillaa.. kaikki tekee virheitä. Mäkin olen tehnyt. Miksen siis nyt voisi antaa anteeksi? Olen antanukkin jo.

Hilla on itkenyt ja pyydellyt anteeksi niin paljon että mun sydän särkyy. Hilla syyttää itseään kun satutin itseäni, se on vain ja ainoastaan mun vika. itse viilsin..

Mun oli pakko saada purkaa tämä. 

pelkään vain seuraavaa episodia. 

tiedän miltä tämä koko touhu vaikuttaa ulkopuolisen silmiin..

mutta meille on enemmän hyviä rakkaita hetkiä, kuin tälläisiä veri helvettejä

kieltämättä, mä tarvitsen teidänkin tukea nyt :(

Totaallista romahtamista ja liikaa asiaa

nyt mä helvetti vie murennun, kuolen tähän kipuun. En oikein tiedä kuinka kaukaa mun pitäis aloittaa kertomaan teille, osa teistä tietää ja osa ei.

Mä nykyään seurustelen tytön kanssa, mä rakastan sitä ihan mahdottomasti. Meidän molempien taustat on vaan tajuttoman raskaa. Mun tyttöystävän (sanotaan vaikka Hillan) ongelmat on melko painavia ja suuria. Me ollaan tavattu osastolla rikkinäisinä. Hillan tyttöystävä kuoli puolivuotta sitten äkillisesti... Hilla on siitä asti ollut sekasin ja nyt me tavattiin. Hilla käyttää kuitenkin  lääkkeitä väärin, liikaa erilaisia päihteitä... 
Tänään oli kuitenkin vika tikki. Olin helpottunut että Hilla edes kertoi mutta hän oli vetässyt jonkun verran rauhottavia ja sun muita. Mä itkin tuskasta. Sain asian tietääni tekstiviestillä, eikä mun epävakaa pää kestänyt lukea niitä viestejä hajoamisista.. MITÄ MÄ TEEN. Sain itse paniikki ahdistus kohtauksen ja vedin taas ranteeseeni pieniä vekkejä :( ja rikoin ihon. ja tuntuu aivan tajuttoman paskalta. 

Oon hylännyt mun kaverit... en oo pitänyt niihin yhteyttä ja oon kulkenut huonoilla poluilla Hillan kanssa. Mun ystävät on huolissaan musta ja miettii miks musta ei kuulu mitään muuta kuin silloin jos tarvitsen neuvoja tai apua.. MÄ OON PASKA. Miten mä enään ikinä saan heitä takaisin. Mua ahdistaa KAIKKI. Hillan pahaolo, oma pahaolo. Syömättömyys.... Hillan syömättömyys.. Pilvi, huumeet, lääkkeet KAIKKI SE PASKA. Tappaako huumeet ja lääkkeet Hillan ja mun suhteen?? '

Kaikki sanoo ettei täs käy mun kannalta hyvin ja mun pitäis lopettaa tää.. mutten mä voi, rakastan sitä.

miksimiksi, juuri kun kaikki oli kasassa. miksi mun täytyy kirjoittaa tätä nyt tässä teille? Miksi? Mä en jaksa enään hajota. Tää vaan vie kaikki voimat. Kuolen huoleen Hillan puolesta.

hengissä

Anteeksi tämä pitkä piinaava hiljaisuus, kaikkea on sattunut.

Olen rakastunut.. voi kyllä luitte oikein, RAKASTUNUT. tyttöön. pidän siis enemmän tytöistä.

Mutten mä silti saa vedettyä itseäni POIS... oon niin rappiolla.. juon liikaa, näin arkimaanantainakin.
Häpeän yksin ja huutoraivoan ja itken.

Mä tiedän että mä oon niin syvällä etten tiedä kuinka mä kestäisin...... mutta musta vaan tuntuu etten pysty lopettamaan tätä hajoilua.

En voi syödä ja jos syön niin erittäin vähän. olen oksettava. enkä tiedä kuinka vitussa mä voin tästä jatkaa.

Kun poiis lähteminen houkuttelee vaan liikaa... ja mä itken.


Anteeks kun en ole vastaillut kommentteihin, ja se ei tosiaan tarkota ettenkö VÄLITTÄISI TEISTÄ.
Aivan liikaa, jakselkaa MURUT.

Again and again..... I go mad

Mä oon nyt niin sekoomis pisteessä.

Kävin vaa'alla eihän se mikään ylläri sinänsä ollut. Silti mä tartuin terään,

miksiKÖ? Koska mä oon vältelly syömistä, tehnyt paljon, elänyt vähillä ruuilla. 

Ja tulos on NOLLA. Vitun NOLLA !!! 

Paino oli aika samaa luokkaa.. iltapainon otin mutta silti. Oisin voinut hirttää itseni.

Päädyin nyrkeihin ja terään. 

Säälittäviä viivoja, liian pieniä lyöntejä. 

mä vihaan tätä. 

Pitää vittu lopettaa syöminen.

joo uhkaa vaan, säälittävä ahne paska... as always..

anteeks tää postaus.

mä vaan hajosin. 

Voiko tunteeseen kuolla?

 

 Mä kuolen tähän ahdistukseen!!!
Millään muulla lauseella mä en vain pystynyt aloittamaan tätä. 
Ja tästä tappavasta tunteesta voin vain itse syyttää itseäni; VITUN IDIOOTTI. 

• Mä puolitin mun vahvimmat masennuslääkkeet ilman mitään lupaa..  pian lopetan ne kokonaan.
• Mä en osaa olla syömättä, vähentämään oon pystyny mutta sekään ei riitä. En saisi syödä..
• En osaa sanoa ei, teen liikaa töitä, toisaalta musta tuntuu etten tee yhtään mitään. pe-su yhteensä 33h töitä..
• En osaa asennoitua mihinkään, en osaa olla missään.  

Huh, en edes tiedä välittyyky tämä viha, väsymys ja ahdistus sinne asti. Voisin kuristaa itseni. Olin eilen saada (taino sainkin..) paniikkikohtauksen bussissa, pitkästä aikaa. Welcome..

Aloin täristä bussin takapenkillä. Tunsin kuinka huulistani lähti tunto ja bussin käytävä alkoi pyöriä silmieni edessä. Hengitä, hengitä, hengitä nyt saatana. Lopulta sain hengitykseni tasautumaan. Noustessani bussista oloni helpottui. 

Päästyäni töihin lasten kotiin, se iski uudelleen. Talo oli pimeä ja hiljainen, isot moderniset ikkunat veivät talon rakenteesta enemmän tilaa kuin isot korkeat seinät. Istuessani ulkona tupakalla se iski, panikoin jonkun tarkkailevan minua, kuolen kuolen. Näin harhoja taas, ne vilahtivat ohitseni vähän väliä. Pakotin itseni soittamaan DKT-terapeutilleni jolle saan soittaa joka päivä 8-22 välillä, vaikean tilanteen tullessa. Helpotti hieman muttei kokonaan. 

Ja nyt se iskee taas :( en kestä. Sain juuri syötyä aamupalan.
Nyt istun ahdistusksen kanssa ruokapöydässä tyhjä lautanen edessäni. Ja se tunkeutuu taas sisälleni, hiljaa mutta varmasti.
Ajatukseni alkavat taas menemään sekavaa rataa, kohta töihin, eka isälle, ensiksi talolleni, lenkillekkin pitäis mennä, söin juuri kaksi leipää, jugurttia. Olen ongelma, läski. Lopulta saan itseni vihaiseksi ja puristan jalkojani mustelmille. Veitsi käteen vai puhelin käteen? Siinäkö vaihtoehtoni ovat? Terapeuttini tai viillot. 

Mä oikeesti hajoan tähän lattialle.