Mä en halua ruokaa enään...

Mua ahdistaa.. en saa sanotuksi sitä tunnetta. 

Olen hakannut reisiäni ja puristellut läskejäni puolituntia.

Musta tuntuu älyttömän pahalta etten voi vain nähdä itseäni kauniina, etten mä voi vaan nyt heti muttua 10 kiloa kevyemmäks. Etten mä tunne enään mun kylkiluita niin hyvin kuin ennen. 

Mun päässä pyörii vakavasti paastoaminen, vaikkei se mihinkään johdakkaan.

Mä tarvitsen mielenrauhan, mun vatsa tuntuu liian täydeltä. Olen epäonnistunut tänään,

epäonnistunut joka päivä. Kerta toisensa jälkeen. Olen taas oksentanut. Ja niin tulee tapahtumaan 

tästä eteenkin päin. Jos syön jotain kiinteää. Enään kurkusta menee nesteet. 

Ja kauhean olotilan varalle sallittuja on piltit ja jugurtit. Muuten mennään keitoilla yms.

Kiinteän ruuan mä tulen oksentamaan. Mä en tarvitse sitä enään.

Kaikista helpointa olis vain jos ei tarvis enään syödä.

Nyt mun täytyy vaan alkaa hokemaan sitä vanhaa virttä mun päässä

"Sä et tarvitse ruokaa, pärjäät hyvin näin.

 Olet liian heikko kestämään uusia pettymyksiä"

 Aamen

Tsemppaattehan te minua? En halua tuottaa teille pettymystä.

Silmät tyhjyyttä vuotaa, kuuletko enään ?

Arvaatkaapas keltä tuli eilen illalla vähän jälkeen yksi, yöllä viesti. Viltsulta.. en edes halua kirjoittaa niitä viestejä tähän. Viltsu ei ymmärrä tehneensä väärin. Kun hän salaa tapaili parastaystävääni, eikä hänkään kertonut. 

Mä tyydyin vaan itkemään.

Mutta mun rakkaus hiipui paljon Viltsua kohtaan. En pysty enään ajattelemaan sitä sillein niinkuin ennen. Vaikka mua sattuu ihan tajuttomasti. Pelkään vaan etten pääse yli tästä. Nyt en ole väleissä enään kumpaakaan, kaksi rakasta ihmistä, joista mun on pakko päästää irti, jotta tää kipu häviäisi.

Haloo kello on kolme yöllä mitä sä soittelet,
mulla ei oo sulle asiaa koita tajuu se.
On mullakin ikävä mut sua haluu nähä en,
mulla on uus elämä oon uus ihminen.
Annoin sulle jo kaikkeni mut se ei vaan riittäny,
kaikki lupaukset mitä tehtiin ei vaan pitäny.
Joku muu korjas talteen kaiken mitä olin niittänyt
en oo unohtanu sitä vaikka siitä on aikaa nyt.
en kiellä ettenkö ois sua miettiny välillä,
en oo uhkapeluri, en vaan haluu hävitä.
Tulevaisuus on vain meidän omissa käsissä,
mun on parempi yksin, ilman sua vieressä.
kyl mäkin välillä toivon et voisin sua halaa,
mut mennyt on mennyt, ei siihen voi enää palaa.
Sori en mä halua sulle yhtään mitään pahaa
aamulla duuniin nyt mä menen nukkumaan.

Vaikka tiedän ettei tämä musta ole ikinä ollut kiinni.

Silti musta tuntuu että mussa on liikaa, liikaa kaikkea, virheitä, tuntoa, vihaa, kiloja.. 

Kuullostan tyhmältä, mutta kun olin onnellinen söin Viltsun kanssa, mä haluan laihduttaa Viltsun irti musta. Mä haluan tän kaiken irti mun kehosta. Vihaan tätä. 

päivän aikana; 

kaksi leipää,

vanukas,

lämmin kuppi- keitto.

plus pieni iltapala...

Paino ahdistusta

Kuka mua rakastaisi? Meinaan ihan oikeasti. En tiedä mitä kaipaan, mutta multa puuttuu selvästi jotain, on puuttunut jo todella kauan. Mä oon vaan rikkonut aina kaiken kauniin.

 Haluaisin jonkun mun viereen, pysyvästi <3

 Mua inhottaa... oksettaa se kaikki saasta mitä oon viime päivät seurassa syönyt. oksettaa niin tajuttomasti että olin pystynyt syömään ilta seitsemään asti vain palan jätskiä.. mutta sitten "repsahdin" ja tein kolme leipää... ja otin vielä jätskiä. LÄSKI.

Vittu 400 vitun kaloria..  iltapalaks viel lämminkuppi- keitto.

Tätä tekstiä kirjoittaessani inho vain lisääntyi ja ASTELIN VAA'ALLE... sitä inhon määrää (joo tämä on iltapaino mutta silti..) 55.3-55.6 kilon välillä se pomppi. Onhan  se aamusin yleensä kaksi kiloa vähemmän eli painon jonkun 53-54 kiloa. Miksen tyytyisi tähän helvetti vie, tämän verran painoin ennen sairastumistani ja vielä 15-vuotiaana, nyt olen 19.. mutten vain voi, koska olen LIIAN ISO tälläisenä.

Olen liin tyhmä, liian heikko. Pelastaakseni itseäni tästä. Toisaalta mä haluan hukkua mun vaatteisiin, en mun läskeihin. Mä haluan mielummin kuolla laihana kuin epäonnistuneena.

Niin surullista...

Nyt on aika tarttua itseään niskasta kiinni...

En voi muuta sanoa kuin, hyi helvetti... miten mä voin näyttää tolta. Uskon syövänni vieläkin liikaa. 

Tänään olen syönyt n. 600 kaloria ja nekin on koostunut täysin paskasta. Tupla patukka, 2 leipää, mehu jää, muutama sipsi. Olen niin hilkunkilkun että juoksenko kohta oksentamaan.. surettaa tämä että mä vaan leviän ja leviän. Jos hyvin käy, voisin mennä nollaamaan tätä nuppia taas johki kuppilaan. Jos seuraa vaan löytyy. En kyllä ihmettelis vaikka kohta yksinki juopottelisin jossain... ei luoja.  Menkatkin alko, ja sanon kohta poks..

Mä lupaan ihan itselleni, laihdun tosta vielä kymmenen vitun kiloa.

Se on helvetin sama meneekö siinä 3 kuukautta, puoli vuotta, vuosi, kaksi.. mutta mä aijon.

I try to make a sound but no one hears me

Simple Plan- Untitled 

And I can’t stand the pain
And I can’t make it go away
No I can’t stand the pain
 

How could this happen to me
I made my mistakes
I’ve got no where to run
The night goes on
As I’m fading away
I’m sick of this life
I just wanna scream
How could this happen to me

Everybody’s screaming
I try to make a sound but no one hears me
I’m slipping off the edge
I’m hanging by a thread
I wanna start this over again
 

Mä oon pyörinyt tänään kaupan hyllyjen välissä. Miettien mitä söisin lopulta päivälliseksi. Ahdistun. Sorrun melkein menemään herkku hyllylle ja kuulen pienen pirun selittäväni pääni sisällä "osta jotain bulimia mättöä" ei helvetti, käännyn ympärin. En voi ostaa. Ei karkkia. Mukaan tarttuu siis vain vihanneksia, maissia, kananmunia, limsaa.  Tässä on vielä mun päivällinen joka näyttää ihan järkyttävän isolta, söin ton lisäks viel myöhemmin toisen maissin..

aamulla söin muroja, töissä kuivattuja luumuja, muutaman rusinan ja keksin, päivällinen on kuvassa+ maissi, näiden jälkeen käppäilin kauppaan ja ostin mehujäätä jonka söin jo...

Eli kello 21 mennessä mahtavat 700-800 kaloria.

 Vielä jotain kevyttä varmaankin syön. Ehkä.

Tää päivä on onnistunut olemaan jotenkin todella ahdistava. Ja mä vähiten toivoin törmääväni kauppakeskuksessa Zasiin.. mutta ehei, järkytyksen vallassa huomeen sen kävelevän mua vastaan. En ehdi kääntyä takaisin. Siitä seuraa muutama kiusallinen minuutti ja kuulumis kyselyt. Kunnes hipsin nolona pois paikalta. (tulin nimittäin lähettäneeksi hänellä pienessä hiprakassa toissa päivänä viestin jossa pahoittelin ja kerroin kuinka ikävä mulla on sitä, taisin vielä linkittää siihen mukaan semmosen lässynlää lärssyn.. eikä vastausta kuulunut) oli niiiiiiiin kiusallista.

 Lopuksi haaste;

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä ja ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."

Kiitos haasteesta http://tyttotahtoosiivet.blogspot.com <3

1. Laihtuminen

2. Onnistumisen tunne (ihan missä vain)

3. Ystävät ja perhe <3 

4. Tunteiden purkaaminen eli kirjoittaminen

5. Mun koira

6. Pienet lapset

7. Urheilu

8. Yökerhoissa käyminen ja muuten vaan rilluttelu

9. Shoppaaminen

10. Kesä ja aurinko, kesä myrskyt.

Haastan kaikkia mun lukijoita tekeen tän (; hopihopi !

Mennyttä ei saa takaisin, mutta tulevaan voi vaikuttaa

Haluaisin tällä hetkellä räjähtää kyyneliin, viskoa kaikki tavarat ympäri asuntoani. Huuto raivota lattialla. Repiä ihoni rikki. Viiltaa vatsa auki. Mutten kuitenkaan pysty tekemään mitään noista. Ajatteleminenkin vie kaikki voimat. Liikaa ahdistusta, jonka olen ihan itse aiheuttanut. 

Kaikki johtuu suurimmaksi osaksi eilisestä baarireissusta joka oli muuten mukava mutta söin mäkissä ja koska minä tyhmä unohdin syödä kotona ja olin tajuttoman nälissäni että annoin periksi. Tässä tulee pahin osuus; söin 2 ranskalais rasiaa.. puolitoista hampparia... kaksi nugettia. Mun  ajatus ei ollu oksentaa niitä mutta liian hyvän tilaisuuden tullessa kun vessassa ei ollut ketään rankaisin taas itseäni nojaamalla posliini pönttyä vasten. Mulla oli sen hetken niin tajuttoman likainen olo.. Eikä ne juomatkaan tule helpottamaan sitä kaloripommia joka vatsassani lillui ja lilluu vieläkin. Join 15 annosta muistaakseni.. 

nyt naurattaa kuinka viime postauksessa tulinkin "kehumaan" iltapainoani. Joka nyt on varmasti vielä sata kertaa enemmän tämän shown jälkeen. Perjantai on seuraava kerta kun astun vaa'alle. Siihen asti yritän käydä salilla joka päivä ja syödä järkevästi.

Kaiken lisäks nyt on täysin selvää ettei Zas halua mua takas. Eilen pienessä hiprakassa kirjoitin hänelle facebookkiin viestin jossa kerroin kuinka pahoillani olen ja kuinka paljon mulla on sitä ikävä.. ei vastausta. En minäkään haluaisi ihmistä joka joskus on hylännyt. En voi vedota mun mielenhäiriöihin, tuntuu silti pahalta, koska mä ihan tosissani pidän siitä pojasta.

 Mä voin niin huonosti tässä kehossa ja tulen voimaankin niin kauan ennen kuin painan ainakin sen 5 kiloa vähemmän ja lopulta 10 kiloa vähemmän. Se on vain liian kaukana..

Mä tiedän että laihuus ei ratkaise mitään eikä tuo onnea, mutta niin kauan mä oon rämpinyt tässä paskassa etten koe ansaitsevani painaa näin paljon.

Olen oksettava.

Huomenna töitä 12-16. Sekin repii minut jo palasiksi..

KÄVIN VAA'ALLA..

painoin juomat (alkoholi) mahassa. ruuat syötynä  vaa'alla 55,5kg välillä siirsin vaakaa eri asentoopn ja se heitteli välillä 55,5-56 kiloa,.... helpotus tietää etten sitä enempää ole ja se on iltapaino.

Tästä on hyvä lähtee....


tänään menen taaas.... baariin juomaan itseni hunginolle... helpottaa tätä oloa :)