Lääkkeitä syöty kolmatta päivää. Olo on silti yhtä rikkinäinen.
Omaa lupaa rikottu ja syöty 900 kaloria. Sekään ei herätä minussa edes vihaa.
Olen tunnoton. Tänään vertaistukiryhmässä työntekijä sanoi "niin kauan tietää olevansa elossa kun tuntee olevan ihastunut, elämään, ihmiseen, luontoon" olenko minä sitten kuollut?
Eilen illalla entinen terapeuttini soitti minulle. Mä en voi tajuta miten paljon se liikutti mua,
ennen kuin huomasinkaan kyynel vieri mun poskella. Vaikka mä kuulin hänen äänen, silti ikävä jää.
Nyt kun olen tällä puolen blogia.. olen isoin valheiden kuilu ikinä. Anteeksi kaikille mun rakkaille läheisille. Mutta loppujen lopuksi tää on oikee vaihtoehto. Mä en voi olla teidän onnellisuuden tiellä.
Ja mitään muuta mä en haluakkaan kuin sitä, että te ootte onnellisia.
Mä haluaisin löytää taas tien kotiin,
kääriytyä peittoni alle. Täällä jossa
olen, on aivan liian kylmä hengittää.
Joka päivä se tuntuu raskaammalta
ja raskaammalta. Ennen tiesin kestäväni
mitä vain, nyt pelkään mitä enään kestän.
Minua ei ole olemassa,
onko minua koskaan edes ollutkaan.
Vai kuvittelenko vain..?
Voi kultapieni, se 900 kaloria ei ole yhtään liikaa.. ): Ei tässä nyt oikein muuta voi sanoa kuin että iso rutistus ja jaksamisia! <3
VastaaPoistaSä et helvetti tee mitään itellesi oikeesti. Et sä ole kenenkään onnellisuden tiellä!! Monet ei ois enää ikinä onnellsisa jos sä lähtisit pois. Sä vaan satutat ihmisiä jos sä lähdet, et sä helpota kenenkään oloa!♥
VastaaPoistaJa rakas sä saat syödä paljon enemmänkin kun 900kaloria!! Ja ne lääkkeet ei varmaankaan ihan heti auta, siinä voi nennä viikkoja!
Älä luovuta vielä!
Monta isoa halia sinne♥
Voi sinua!!! Sun pitää oikeasti nyt soittaa jonnekkin mistä saat apua. TAi kirjoita kirje ja anna se sitten vaikka jollekkin läheisellesi, niin asiat alkavat loksahtelemaan paikoilleen ja saat avun.
VastaaPoistaItse olin tasan samassa pisteessä pari viikkoa sitten, mutta rohkaistun synkissä oloissa kirjoittamaan rehellisen kirjeen vanhemmilleni, jotka veivät sen poliklinikalle.. Sieltä käsin pääsin itse osastolle ja elämä näyttää jo nyt paljon ilosemmalta paikalta...
Koita jaksaa, varmasti on rankkaa, mutta olet taistelija!!! Olet arvokas ihminen!! Jos voisin halata sinua niin tekisin sen, mutta nyt annan sinulle virtuaalisen halauksen :)
voimia ja hirmusesti haleja <3 :/
VastaaPoista