maanantai 17. syyskuuta 2012

Again and again..... I go mad

Mä oon nyt niin sekoomis pisteessä.
Kävin vaa'alla eihän se mikään ylläri sinänsä ollut. Silti mä tartuin terään,

miksiKÖ? Koska mä oon vältelly syömistä, tehnyt paljon, elänyt vähillä ruuilla. 

Ja tulos on NOLLA. Vitun NOLLA !!! 
Paino oli aika samaa luokkaa.. iltapainon otin mutta silti. Oisin voinut hirttää itseni.

Päädyin nyrkeihin ja terään. 
Säälittäviä viivoja, liian pieniä lyöntejä. 
mä vihaan tätä. 
Pitää vittu lopettaa syöminen.
joo uhkaa vaan, säälittävä ahne paska... as always..


anteeks tää postaus.
mä vaan hajosin. 

17 kommenttia:

  1. ....
    . .
    . . Tsemppiä!
    . .
    ....

    Se on niin surullista, kun pitää tehdä valtavasti töitä ollakseen edes sekunninmurto-osan iloinen <3

    VastaaPoista
  2. Mulla tulee niin kamala olo kun luen näitä, ja kun tiedän että en osaa auttaa. :(
    Voi pieni, ihan hirveästi voimia! <3

    "Haluat pois,
    et silti tiedä missä hyvä ois,
    ja peität kaiken
    Mitä mä teen,
    jos näkisin ees yhden kyyneleen,
    niin kuivaisin sen"

    <3

    VastaaPoista
  3. Totta kai mitään ei näy, jos/kun syöt rakas liian vähän. =( Sun kehosi yrittää koko ajan ymmärtää, mitä on tekeillä ja olla yhden askeleen edempänä. Ja se on tainnut huomata, että ei voi koskaan tietää, joten sun kehosi kannalta järkevintä on varastoida kaikki minkä se vaan pystyy. Koska sitten kohta käy taas niin ettet syö ja silloin sun kehosi on iloinen siitä, että tajusi varastoida kaiken rasvan ja muun. Ja tää jatkuu niin kauan kunnes uskallat syödä mahdollisimman normaalisti (siis "normaalin ihmisen normaalisti") mahdollisimman pitkään, jolloin sun kehosi huomaa "vaaran" kadonneen ja se voi hieman laskea suojamuurejaan. Tuntuu kamalan jotenkin... Ilkeältä kirjoittaa tätä ja toisaalta tiedän, että ei tämä mitään muuta. Mutta älä rankaise kehoasi siitä, että se vain tekee parhaansa ja niinkuin se on ohjelmoitu. Se, mikä on parhaaksi ei välttämättä ole sitä tällä hetkellä sun pään mielestä, mutta jaksa vielä yrittää syömistä, jooko? On vaikeaa oikeasti nähdä kehoaan toimivana, elävänä, tuntevana osana, mäkin haluan edelleen nähdä kehoni jonkinlaisena koneena, jonka pitäis tehdä niinkuin mun pää käskee. Mutta ei se niin mene ja loppujen lopuksi olen huomannut, että melkein aina se pää on ollut väärässä. Tästä nyt tuli tällainen pitkä valitus, anteeksi. Paljon voimia ja haleja<3

    VastaaPoista
  4. Jos käyttäisit mattoveistä tai edes pelkkää irtopartaterää, saisit aikaan haavoja. Et sä veitsellä onnistu ku tökkäsemään jonkun palkeenkielen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huh tuntupas paskalta kommenttisi. mistä päättelit että viiltelen jollain voi veitsellä?

      jos tähän se nyt täytyy sanoa niin ihan höylästä kaiken oon repiny irti ja juuri tuolla "irtopartaterällä" toimitan sen kivun...

      mulle kun ei mkn viilto riitä ja neki näyttää silmissä naarmuilta vaikka oiski jotain muuta.

      Poista
  5. Ootko kuullu sellasesta projektista kun Butterfly Project? Suosittelen, tai en oikeestaan tiiä saattaisko se helpottaa.. mut omalla kohdalla se vaan jotenkin tuntuu auttavan. Tsemppiä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TUHANNET KIITOKSET TÄSTÄ !! teen vielä tästä aiheesta postauksen, kiitos on täysin sun <3 voitko vielä selventää suomeksi, vaikka ymmärsin siis kyllä täysin ohjeet. Kehoon piirretään tai liimataan "tatska" perhonen. joka kuolee jos viillät vielä kun se on näkyvissä? Perhosen viereen voi kirjoittaa tärkeän ihmisen nimen kuten "äiti" joka muistuttaa olla viiltämättä, koska sitä perhosta ei halua vahingoittaa.

      KIITOSKIITOS :)

      Poista
    2. Projektissa piirretään omaan kehoon perhonen ja nimetään se oman sukulaisensa tai tärkeen ihmisen mukaan. Sitten jos viillät niin perhonen kuolee ja jos on monta perhosta kädessä niin kaikki perhoset kuolee. Kaverit tai muut tärkeet ihmiset voi myös piirtää niitä ja itselle ne on yleensä tosi rakkaita. Ja perhosia voi myös piirtää vaikka ei oliskaan pahaolo. Yleensä piirrän silloin kun tekee mieli viiltää..

      Itsellä kerran ihan tuiki tuntematon ihminen kysy multa että saisiko se piirtää mun käteen perhosen ja sen jälkeen se kerto pojastaan joka kanssa tekee tätä. Nopeesti menin kotiin ja itkin, se perhonen oli hieman suttunen mut se autto ehkä eniten.

      Poista
  6. Haluan selventää ruokavaliotani, niin ehkä ymmärrät: tonnikalaa, kaurapuuroa, porkkanoita, hedelmiä, maitorahkaa + FASTin HT-R -salipäivinä. En tietenkään päivittäin syö tätä kaikkea, mutta se vaihtelee. Olen kuitenkin saanut ihan urheilijoilta kehuja, että ruokavalioni on melko ihanteellinen. Saan 80-90g proteiinia salipäivinä. Ja mieskin sanoo, ettei hänkään voi millään saada päivittäistä proteiinimäärää.

    Mutta oikeasti yritän.

    VastaaPoista
  7. Heii. Ajattelin vaan kommentoida sen verran, että luen kyllä ahkerasti sunkin tekstejä, vaikka kommentoimaan oonkin aika huono. Tsemppiä ! ♥

    VastaaPoista
  8. ihana toi perhosjuttu..!<3
    pitäis kai itekin.

    mut kuule,.,

    E I S U N T A R V I I L A I H T U A !!!



    olisin kauheen kiitollinen jos vastaat näihin kysymyksiin?(:

    - miksi pidät itseäsi läskinä,kun kaikki lukajsi ja anot kertovat ettet ole?

    - oon sua lyhyempi ja painavampi, joten pitäisitkö mua lihavana jos tulisin kadulla vastaan?

    - miksi sä teet tätä?:'( siis kaikkee viiltämisestä laihduttamiseen..


    näiden kysymysten tarkotus ei ollu tarkotus loukata vaan yrittää avata sun silmiä,tosi onnettomalla tavalla,mutta yritin kuitenkin..!

    SAIRAAN PALJON TSEMPPIÄ!<3 lupaaa, että et pura vihaasi veitsellä..? se satuttaa meitä kaikkia jotka tietävät susta..<3

    VastaaPoista
  9. 1. On kauheata kuulla erilaista palautetta mitä itse ajattelee. toisaalta on ihanaa että joku oikeaasti palauttaa mut välillä maan pinnalle, kai se on vaan kun sairaus on juurtunut päähän :(


    2. No en todellakaan pitäisi :) eheen! Näen vain väärin itseni, en millään tavalla pidä muita lihavana ellei ihminen oikeasti ole sairaalloisen lihava, ei se paino määritä kenenkään kauneutta oikeasti, vaikka itseni kohdalla sitä on vaikea uskoa :(

    3. Viiltämisen oon nyt lopettanut, yritän kyllä. Kaikkeen vaan on kehittynyt ns. pakkomielle :( tuntuu älyttömän pahalta mutta joka päivä yritän tehdä jotain sen eteen että saisin lopetettua tämän touhun, oman kehon kanssa taistelen varmasti pitkään vielä, koska sairauden kehittymisessäkin meni aikaa, niin nopeasti tilannetta ei voi korjata, kuitenkin olen lähtenyt siitä että itsensä satuttaminen _loppuu_ :)

    KIITOS hurjasti sulle kommentistasi <3 haleja!!!

    Heräsi kysymys vain että oletko mun tuttu? Niinkun in real life? :o

    VastaaPoista
  10. ^ anteeksi, kun vastaan näin myöhään,mutta en ole sun tuttu!:)
    Oon seurannut sun blogia vaan aika kauan.:)

    Ymmärrän sua ja on niin hyvä kuulla, että yrität lopettaa viiltelyn!(:
    Ymmärrän, että lopettaminen kestää. Haluaisin vain kovasti auttaa sua tajuamaan,että oot niin kaunis ja että oikeesti anastaitset elää!<3

    Kiva, että kommentistani oli apua..(':
    Paljon voimia ja jaksamista sulle !<3(:

    VastaaPoista
  11. Ah, hukkasin sun blogin hetkeksi ja nyt taas löysin uudestaan :)
    ikävää, että sulla menee noin :(

    Voimia!

    VastaaPoista
  12. Miten sul menee? : )

    VastaaPoista
  13. Highly energetic article, I liked that a lot. Will there be a part 2?
    Here is my web blog : cheap iPhone 5 for sale online

    VastaaPoista
  14. If you would like to increase your familiarity
    just keep visiting this web page and be updated
    with the newest information posted here.
    Feel free to visit my web blog ; ikea furniture assembly service

    VastaaPoista

kiitos kun kuivasit kyyneleeni