sunnuntai 26. elokuuta 2012

tunteiden saartama


Jokin pieni, hento, särkynyt tunne on vallannut minut. Hiljaa olen vihainen, mutta kaikkein eniten helvetin surullinen. Olen tukehtumassa tähän  vyöryyn joka vaahtoaa sisälläni. Mulla on IKÄVÄ. Niin kamala ikävä.  Niin moni asia muistuttaa susta täällä, onneksi taivas ei ole kaukana vaikka se välillä tuntuukin siltä. Rakas D, kumpa olisit saanut tarvitsemasi avun ja nähnyt vielä toivoa täällä meidän kanssamme. Toivon että jollakin tavalla sä pystyt lukemaan nämä. Mutta mä lupaan, mä teen kaikkeni että voisin auttaa muita.  Ollaan sun äitinkin kanssa puhuttu asioista paljon, se rakastaa sua. Niin niin paljon. Se menee kunnallisvaaleihin ajamaan meidän nuorten asioita, jotta meille saatais paremmat hoidot ja oltavat. Mä aijon auttaa sun äitiä, niin paljon kuin vain voin. Enkelit ovat kauniita, mutta susta tuli liian aikaisin enkeli.. olet hirmurakas.



Tän kaiken surun ympyröimänä mä olen jaksanut uurtaa salilla, tällä viikolla olin siellä kuusi kertaa. Ensi viikolla yritän ehtiä n. neljä kertaa. Tuntuu kauhean laiskalta jos en saa jotain aikaseksi edes yhden päivä aikana. Liikunta tuntuu olevan mulle taas pakokeino tästä kaikesta. Toivon vaan että en unohda syödä.
Toisaalta toivon etten söis enään ollenkaan. Ja paino putoaisikin jollain ihmeen kaupalla.. olisin kerrankin onnistunut jossain. ja voisin tuntea itseni hyväksi. 

2 kommenttia:

  1. Ääää meinasi tulla itku lukiessa ;__; todella paljon voimia! Mie tahdon myös auttaa nuoria ja aikuisia, kaikkia. Yritetään tehdä ysdessä maailmasta parempi paikka elää<3

    Haleja, todella, todella paljon!

    VastaaPoista
  2. ''Toivon vaan että en unohda syödä'' o.o sehän ois just parasta

    VastaaPoista

kiitos kun kuivasit kyyneleeni