keskiviikko 15. elokuuta 2012

MÄ tukehdun tähän...

 Nimittäin itseeni... läskeihini, kiloihini.

Oon paisunut, ostin äidin antamilla lääkerahoilla vaa'an.
Enkä ole saanut mitään tuloksia. Monta päivää vain samaa lukua,
ja enempää. Mä todella oon tukehtumassa. 
Vihaan ja itseeni.
Kyyneliini. 

 Jos mä en edes voi saavuttaa laihuutta... niin kuoleman voin.



Miksei painoni laske.. !? 
Syön päivittäin 600-1500 kaloria,
ja mikään ei muutu.
Miksen ole minkään arvoinen..
Olenko pilannut iteseni?


vihaan vihaan vihaan vihaan.

SAATANA.
 

7 kommenttia:

  1. <3 Inhoan sanoa tässä kohtaa, mutta ne on vain numeroita (kyllä, itsekin itken ja nauran niiden muutosten mukana... tiedän tunteen). Me ei haluta, että sä kuolet. Mullan alla susta ei ole kenellekään mitään iloa, sä et voi pelastaa kenenkään päivää, eikä kukaan kuule sun kauniita sanojas. Jokainen on elämän arvoinen, jopa se narkkari, jonka kanssa juttelin toissa päivänä elämästä (must helvetin hieno ihminen; juu oli käynyt linnassa ja menossa uudelleen, ryöstellyt sitä ja tätä, polttanut talon, yrittnyt tappaa oman veljensä - ja silti mä sanoin sille kun se itki, että hei sä sentään ostit sun lapsille pleikkarin joululahjaks, koska ne halus ja sä soitit sun kaverin viemään ne takas äitille, koska olit liian kännissä ollakses niiden kanssa).
    Elämää ja onnellisuutta ei tarvitse ansaita, ne kuuluu jokaiselle, koska jokainen on niin mahtava. Etenkin sinä <3

    VastaaPoista
  2. Syöt varmasti liian vähän. Kaiken sen monen vuoden oksentamisen jälkeen kehosi kaikki arvot ovat luultavasti aivan sekaisin eikä kehosi ymmärrä, mitä on tekeillä, joten viimeinen asia, mitä se suostuu tekemään on laihtuminen. Kehosi varmasti varastoi kaiken mahdollisen ravinnon, koska se ei ikinä voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos yrittäisit syödä 1500-2000 kaloria päivittäin kuukauden ajan laihtuisit varmasti ainakin jonkin verran ja ehkä kehosi saisi ainakin hieman tasapainotettua toimintaansa. Mutta voi olla, että vie vuosia ennen kuin aineenvaihdunta ja ruoansulatus alkaa toimia normaalisti. =/
    "Elämää ja onnellisuutta ei tarvitse ansaita, ne kuuluu jokaiselle, koska jokainen on niin mahtava. Etenkin sinä <3"
    Olet tärkeä niin monelle. Paljon paljon voimia<3

    VastaaPoista
  3. sama tunne. lihon ja paisun vaan joka suuntaan. voimia rakas

    VastaaPoista
  4. tiedän niin tuon tunteen! Se on jotain aivan sanoin kuvailemattoman kamalaa :( nimimerkillä samoilla fiiliksillä mennään.. Voimia, ja kuten jo muut sanoivat, me ei haluta että sinä kuolet, et sinä loppujenlopuksi (toivottavasti!) itsekään halua kuolla, tällä hetkellä se vain tuntuu parhaalta ratkaisulta, mutta sulla on elämä edessäs <3 voimia!

    VastaaPoista

kiitos kun kuivasit kyyneleeni