Voiko tunteeseen kuolla?

 

 Mä kuolen tähän ahdistukseen!!!
Millään muulla lauseella mä en vain pystynyt aloittamaan tätä. 
Ja tästä tappavasta tunteesta voin vain itse syyttää itseäni; VITUN IDIOOTTI. 

• Mä puolitin mun vahvimmat masennuslääkkeet ilman mitään lupaa..  pian lopetan ne kokonaan.
• Mä en osaa olla syömättä, vähentämään oon pystyny mutta sekään ei riitä. En saisi syödä..
• En osaa sanoa ei, teen liikaa töitä, toisaalta musta tuntuu etten tee yhtään mitään. pe-su yhteensä 33h töitä..
• En osaa asennoitua mihinkään, en osaa olla missään.  

Huh, en edes tiedä välittyyky tämä viha, väsymys ja ahdistus sinne asti. Voisin kuristaa itseni. Olin eilen saada (taino sainkin..) paniikkikohtauksen bussissa, pitkästä aikaa. Welcome..

Aloin täristä bussin takapenkillä. Tunsin kuinka huulistani lähti tunto ja bussin käytävä alkoi pyöriä silmieni edessä. Hengitä, hengitä, hengitä nyt saatana. Lopulta sain hengitykseni tasautumaan. Noustessani bussista oloni helpottui. 

Päästyäni töihin lasten kotiin, se iski uudelleen. Talo oli pimeä ja hiljainen, isot moderniset ikkunat veivät talon rakenteesta enemmän tilaa kuin isot korkeat seinät. Istuessani ulkona tupakalla se iski, panikoin jonkun tarkkailevan minua, kuolen kuolen. Näin harhoja taas, ne vilahtivat ohitseni vähän väliä. Pakotin itseni soittamaan DKT-terapeutilleni jolle saan soittaa joka päivä 8-22 välillä, vaikean tilanteen tullessa. Helpotti hieman muttei kokonaan. 

Ja nyt se iskee taas :( en kestä. Sain juuri syötyä aamupalan.
Nyt istun ahdistusksen kanssa ruokapöydässä tyhjä lautanen edessäni. Ja se tunkeutuu taas sisälleni, hiljaa mutta varmasti.
Ajatukseni alkavat taas menemään sekavaa rataa, kohta töihin, eka isälle, ensiksi talolleni, lenkillekkin pitäis mennä, söin juuri kaksi leipää, jugurttia. Olen ongelma, läski. Lopulta saan itseni vihaiseksi ja puristan jalkojani mustelmille. Veitsi käteen vai puhelin käteen? Siinäkö vaihtoehtoni ovat? Terapeuttini tai viillot. 

Mä oikeesti hajoan tähän lattialle.