perjantai 13. heinäkuuta 2012

No one loves a suicidal girl


Auttakaa.. mä en tiedä miten mä selviän tästä viikonlopusta.


Tuntuu että sekoan näihin ajatuksiin! Joka suunnasta tulee vain lisää surua, lisää kyyneliä. Mun neljä lähimmäistä ystävää ei halua/pysty/jaksa enään pitää muhun yhteyttä. Marianne ja Mindy, olivat siinä tilanteessa kun yritin itsemurhaa.. Carin taas ei enään halua olla "lapsenvahtina" ja Susan näin tänään ja hän vaikutti kireältä ja lopuksi  lähdettyämme ulos hän tokaisi vihaisen "ja mun seurassa ei sit vittu tarvii oksennella" menin ihan sanattomaksi ja yritin änkyttää etten mitään tehnyt vessassa, vaikka tiesin jo jääneeni kiinni... 

Mulla on paljon ystäviä, muttei ketään juuri nyt joka ois mun  luona mun seurassa ja pitämässä musta kädestä kiinni, toisaalta musta tuntuu säälittävältä etten mä vittu pärjää itseni kanssa.


Niin monet kerrat oon pettäny itseni
Leikkinyt että mä olisin joku muu

Miksei kukaan tuu
Ja pelasta mua pulasta, opasta oikeelle kadulle,
estä hukkumasta hulluuteen, pahuuteen

En mä osaa muuta olla
Vaikka yrittäisin kuinka, ei se onnistu pakolla
En mä pysty muuksi muuttuu
Vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu


Mut löytää näistä sanoista (klik)


Kipua voi kuulemma kestää, mut musta tuntuu etten mä kestä enään.
Täällä on vaan liikaa odotuksia, toiveita, joita mä en pysty toteuttamaan.
Lopettaisin tän kaiken tähän nyt ja heti, mutten voi jättää mun koiraa yksin tänne asunnolle.

Mä en vaan selvii... anteeks.


Nyt mä jatkan tätä bulimia-anorektista iltaani tässä hiljaisuudessa. Lihon ja lihon, mutta eikai silläkään enään loppujen lopuksi ole mitään väliä.

19 kommenttia:

  1. Voi sua :( yritä pärjää, tiedän että nää sanat ei välttämättä auta, mutta oikeesti sä et voi luovuttaa nyt. Tiedän miltä susta tuntuu, mullakin on ystäviä, mutta ei ketään tässä ja nyt eikä välttämättä huomennakaan, tiedän senkin että on hankala olla sairaan kaveri (varsinkin jos itsekkin on sairas) Luulen kuitenkin että nuo sun lähimmäiset ystävätkin ajattelee vaan parasta, mitä jos Carinilla oli vaan huono päivä? Koita pärjää <3 Itsekkin lähtisin (tai olisin jo lähtenyt) jos täällä olis joku jolle viedä mun elämäni rakkain asia; mun oma koira, mutta sen takia mun täytyy jaksaa, koska en halua jättää sitä tänne yksin katsomaan kun hidasta kuolemaa. voimia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kkiitos kultapieni sanoistas <3 koira on niiiin rakas mulle etten mäkään sitä jättäis :( enää ikinä... voimia !<3

      Poista
  2. miten sun ystävät ei ymmärrä et sä et huvikses sairasta syömishäiriöö.. toisaalta asia voi olla heille niin raskas että se turhauttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin... en mä halua oksentaa mutta siitäkin on vain tullut vitun pakkomielle :(

      Poista
    2. sun pitää vaa yrittää vierottaa ittes siitä, niinku jotkut ihmiset tupakasta :) typerä esimerkki sinäänsä, koska toi oksentelu liittyy sairauteen nimeltä syömishäiriö.. :( mutta tiiäthän mitä tarkotan? tietty se voi olla hankalaa ku tulee ns. kränää ystävien kanssa, mut mietit että sun pitää lopettaa se sun ittes ja läheistes takia! sä pystyt siihen ♥

      Poista
  3. En sano tätä pahalla, mutta etkö edes ystäviesi takia halua parantua? Tiedän että se on vaikeaa, mutta eikö tuo ystäviesi käytös herättele sinua yhtään?
    Ymmärrän ystäviäsi ja ymmärrän sinua.
    Haleja ja voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ymmärrän sua kyllä :) sehän siinä onkin... kun tuntuu ettei heiltä saa enään toista mahdollisuutta? Jos he ottaisivat taas kädestäni kiinni ja olisivat tässä mä tekisin kaikkeni, mutta nyt mustaa tuntuu et ne vaan sai tarpeeksi :( tarviin jonkun uskomaan mua. Mä haluan irti tästä.

      Poista
  4. kiitos sulle<3 tuntuu etten koskaan ole riittävän hyvä :(

    VastaaPoista
  5. Käsitin todennäkösesti väärin, mutta ethän sä oo raskaana :O?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu käsitit väärin :D onneks en ooo :) mistä kohtaa ymmärsit niin :O?

      Poista
  6. janiin..unohdin vastauksestani vielä, voi kun sä voisitkin tulla tänne tai minä sinne, matka vaan taitaa olla liian pitkä :(

    VastaaPoista
  7. voi sä olet ihana <3 ehkä joskus voidaan nähdäkkin jos haluat ;)

    VastaaPoista
  8. Pitkästä aikaa kommentoin. Olen itse todellakin aivan samanlaisessa tilanteessa syömishäiriön kun kavereidenkin suhteen, tosin omiksi kavereiksini lukeutuvat oikeastaan vain siskoni. Koita nyt jaksaa jatkaa elämää edes koiran takia. Itsellänikin koira on enää ainoa syy elää, mutta sekin on jo jotain. Se rakastaa sua aina, olit sä millanen tahansa.
    Kyllä kaikki kääntyy vielä jossakin kohtaa hyväksi, vaikka siihen ei todellakaan jaksaisi uskoa.

    Mun mielestä tyhmä toi anonyymin kommentti. Itsekkin olen kuullut siskoiltani todella ikäviä kommentteja syömisestä, oksentamisesta ja ylipäätään käytöksestäni, mutta vaikka kuinka haluaisin parantua ei siihen yksin tunnu pystyvän. Anonyymi ei taida tietää mitä tarkoittaa oikeasti sairastaa syömishäiriötä, varsinkin jos siihen liittyy oksentelua.

    Paljon paljon jaksamista sulle!! Olet arvokas ihminen!!

    VastaaPoista
  9. jos mä yhtää lähempänä asuisin tulisin sun luokse <3 mä en jätä sua yksin, ksoka tiiän miltä tunutt :((

    itellä justii samanlaisii tuntemuksia ://

    VastaaPoista
  10. Ymmärrän sinua ja ymmärrän ystäviäsi. Ehkä heihin sattuu niin paljon, että he kokevat paremmaksi ottaa etäisyyttä, jotta kipu edes hiukan laantuisi? Toisaalta, en voi kuvitella, miten joku voisi jättää sinut yksin tuossa tilanteessa. Voisinpa jotenkin auttaa. Yrittää pelastaa sinut. Auttaa jaksamaan. Mutta voin vain seurata tekstejäsi ja toivoa parasta. Koeta jaksaa<3

    VastaaPoista
  11. Ymmärrän ystävien turhautumisen, kivuliainta on katsoa vierestä, kun toinen yrittää tappaa itsensä kirjaimellisesti tai vähemmän kirjaimellisesti. En voi luvata, että he jossain vaiheessa tahtoisivat muuttaa mieltään, mutta ei sitä koskaan tiedä. Turhautuminen ja voimattomuus ovat vahvoja esteitä (kai mä yritän sanoa, että älä ole liian vihainen niille, vaikka toki antsaitsevat sen).

    Täällä sua ei kuitenkaan taatusti jätetä yksin. <3 Nyt vaan keksit ittelles jotain tekemistä, harhauta itsesi - edes tunniksi tai kahdeksi minuutiksi. Voimia!!!

    VastaaPoista
  12. Tää voi tuntua ällön optimistiselta tai muutenki helvetin ärsyttävältä kommentilta, mutta pakko se on nyt laittaa. Mä olen koko elämäni melkeen ollut kaikkien vihan kohde ja menettänyt ystäviä. Menetin niitä syömishäiriön takia, menetin niitä olemukseni takia, käyttäytymiseni takia. Mutta viimein mä tajusin, että itkeminen ei auta. Niin kauan, kun ei muutu itse, niin ei mikään muutu. Niin kauan, kun pidät kiinni syömishäiriöstä, näitä ongelmia tulee vastaan. Loppupeleissä sun tulee päättää, kumman tien haluat valita. Et vain voi saada kaikkea. Tuo kroppa ei säily tuollaisena koko loppuikää vaikka mitä tekisit. Mutta ystävät säilyvät. Ja tiedän ettei ole helppoa päästää sellaisesta irti mihin on tottunut turvautumaan ja joka on ollut elämässä kauan mukana, mutta joskus on vain pakko. Kova yrityskin on parempi kuin luovutus.

    VastaaPoista
  13. Emmehän me jätä toisiamme koskaan? Älä huoli nyt minusta, sillä sinulla on isompia murheita. Minä aloitan elämäni alusta pian, mutta entä sinä? Sinun todella tarvisi keksiä jotain, sillä tällä hetkellä olet samassa tilassa jatkuvasti. Toivottavasti ystäväsi pian tajuavat, ettei heidän pelkonsa auta sinua yhtään, päinvastoin. Tarvitset niitä pieniä arjen iloja itsellesi. Tule tänne? ♥

    VastaaPoista
  14. tuntematon ihminen tässä kommentoi: Älä. Älä heitä elämääsi pois. Olet tärkeä läheisillesi. Tiedän että sattuu, se sattuu, syövyttää ja kiristää mieltä elämän jokaisena hetkenä. Tämän kokeneena en voi auttaa, mutta voin sanoa; Jaksa, taistele, VOITA elämän vaikeudet.

    Olet sen arvoinen.

    VastaaPoista

kiitos kun kuivasit kyyneleeni