Hiljaiset kyyneleet

Monta tuskasta kyyneltä sisälläni, mikään niistä ei ole vapautunut poskilleni. Monta tappavaa kaloria mahassani. 
Monta pettymystä, monta vessassa käyntiä, liian monta polvistumista ja kakoamis ääntä.

Rakastan viettää aikaa äitini kanssa, olen vältellyt sitä liikaa, koska tämä laatu aika sisältää omat kriteerinsä, ruoka. Sain taivuteltua meidät sushi paikkaan jossa tuli sushia syötyä, leffassa 100g karkkipussi ja pienet popcornit. Ja ennen kaikkea tätä roskaa kotona kanaa ja riisiä.

.. ja kun kaiken noiden jälkeen mä ajattelen et peli on menetetty, läski mikä läski. Tunnen oloni vielä kuvottavammaksi, koska näläntunteeni palaa aina takaisin. En usko että se johtuu oksentelusta. Koska enemmän pidin sisälläni tänään. Ne likaiset salaisuudet olisivat saaneet vajota veteen. Mutten voinut lopettaa siihen kertaan, söin vielä yöllä 600 kalorin pizza ja oksensin yli puolet. Olen taas tässä samassa helvetinmoisessa kierteessä.

Mä olen niin uupunut. Tekee pahaa katsoa peiliin, kulkea ohi ja nähdä se suuri varjo. En enään pysty edes valehtelemaan itselleni olevan hyvä näin. Mä en olisi hyvä vielä edes 15 kilon pudotuksen jälkeen. Miten mä tuun jaksamaan kantaa itseäni enään kauaa? Henkinen taakkakin tekee jo kipeää, saati sitten fyysinen..