lauantai 30. kesäkuuta 2012

hiljaiset haamut

Hieman paremmin jo. Tärisen ravinnon puutteesta mutta kukaam ei huomaa sitä eikäheitä kiinnosta edes. Saan nieltyä leipää hieman. Ruooka oksettaa ... kaikki täällä oksettaa. Tapasin päivystävä lääkäriä ja puhuin järjissäni haluavani pois. Huomenna vapaudun EHKÄ tästä natsi tarkkailusta. Jos kaikki menee hyvin. Ma päätös pääsenkö pois. Yritän pelata kortot hyvin. Mun paikka ei oo täällä. Mum ystävät on huolesta sekaisin ja musta tuntuu niin niin pahalta. "Syötynä" aamulla kahvi, lounaalla ja näkkäri ja hapankorppu, päivällinen tulossa yritän skarpata. Tän osaston seiniin on pinttynyt kuolema Rukoilen että saan huomenna jo joitakin vapauksia. Ja toivon etten pyörry. Olette rakkaita <3

10 kommenttia:

  1. jopas oot yhtäkkiä ihan huonos kunnos taas? :( osastolla vaan, jos kerta voit noin pahoin.

    VastaaPoista
  2. Sinäkin olet rakas <3
    Kyselisin et ootko Auroran päivystys suljetulla? Ehkä hirvein paikka ikinä...:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole siellä.. mutta samantapaisessa paikassa :(

      Poista
  3. ihan oikeasti rakas <3
    vaikka me ei vielä tunnetta (vaikka kuinka haluaisin tutustua) olet ihana ihminen, ja sä et ansaitse tollasta paskaa! sä skarppaat, ja sä pärjäät! :) sä tuut vielä joskus kuntoon, mä luotan siihen <3

    VastaaPoista
  4. "Kun minä olen heikko autathan minua
    Kun minulta valuu kyynel kuivaathan sen
    Kun minä en usko enään mihinkään, saathan minut uskomaan"
    Kun olet heikko autan sinua,
    kun sinulta valuu kyynel, tahdon olla se joka kuivaa sen,
    kun sinä et usko enää mihinkään, minä olen se, joka vakuuttaa sinut, ja sinä kaiken uskot,
    kun olen heikko, sinä tosiaan autat minua.
    Tällä kertaa, anna minun auttaa sinua? <3

    VastaaPoista
  5. En osaa kuvitella aikaa, jolloin en saisi lukea bloggauksiasi kulta-pieni. <3 En ehtinyt kommentoimaan edelliseen, kun en ensin tiennyt mitä sanoa ja sitten hiffasin, ettei sillä ehkä ole niin suurta merkitystä mitä sanoo, kunhan sanoo jotain.

    Pärjäile, joohan. Kamalimmat tunnit on aina ne pisimmät, mutta yritä edes niillä pienillä voiman rippeillä nähdä perhosia. Kirkkaat värit tuo hitusen turvaa ja kääntää suupieliä jossain syvyyksissä nanomillin ylöspäin. Jos niitä ei ole ne pitää luoda ja tuntea. Pärjäile joohan, voimia sinne aivan kamalasti <3

    VastaaPoista
  6. kyllähän mä kaipailisin viel sitä laihdutuskaveria :) Missä mitoissa oot?

    VastaaPoista
  7. Mä oon täällä meijän hoodeilla pitämässä kättä sydämellä että sulla menee kaikki hyvin ♥ Tuuthan pian pois sieltä ja nähdään rakas?

    Oot tärkee mulle♥

    VastaaPoista

kiitos kun kuivasit kyyneleeni