Hiljaa sisäisesti taidan oikeasti toivoakkin sitä.. ottais mut vaan kokonaan.
Niimpä minä oksensin kaiken mitä irtosi, parista leivästä ja jugurtista. Eikä edes se helpottanut oloani. Olin varma että siinä oli tämän päivän ruuat. Mutta pikkusiskoni pyysi ja anoi minua syömään hänen kanssaan, en halua huolestuttaa häntä enään koskaan joten kasasin kanaa kupin pohjalle, herneitä ja raejuustoa. Lopuksi otin keitettyjä nuudeleita siihen päälle. Ja taivas että se maistui hyvältä. Petolliselta. Niimpä minä...
Odotin oikeata hetkeä huijata ja häipyä vessaan, tunnen itseni hirveäksi, hirveäksi siskoksi. Ainut mitä haluan on suojella ja suojella häntä. Tyhjensin sen verran kuin pystyin. Pyyhin kyyneleeni ja poistuin hymy naamalla hyrillen vessasta.
Anteeksi.
voi sua, kumpa et oksentaisi... Tiedän miltä tuntuu kun haluaa vain suojella siskoa, mullakin on pikkusisko ... <3
VastaaPoistaHeii pieni, sinulle on blogissani haaste. Haleja!
VastaaPoista*Hali* Voi siskot, niiden eteen tekee mitä tahansa.
VastaaPoistaPärjäilehän siellä, jooko?
<3
Voi ei, en tiiä mitä sanoa..
VastaaPoistaKoeta nyt vaan jaksella, ja uskoa että sä pääset eroon tosta.
Eikä sun pitäis pyydellä anteeksi!
<3
- Sadetta kommentoija, anteeksi mä poistin sun kommentin -.- tunariku olen.
VastaaPoistaKiitos silti <3 puhut ihan asiaa. Taistellaan, joohan? Meidän täytyy parantua.
tänään olen syönyt, liikaa.. mutta ei huolta siis että nääntyisin. Toivottavasti huomenna paremmin. Olin myös oksentamatta :)
VastaaPoistaVoi sinua =( tuo tie vie lopulta hautaan... Hae apua, olet sen arvoinen <3 kunpa voisin parantaa sinut ikiajoiksi mutta tyydyn antamaan sulle virtuaalisen voimahalin! Taistele tyttö - niin teen minäkin parhaillani koska SH mörkö ei ansaitse ketään!
VastaaPoistaVeit sanat suustani, tai oikeastaan kirjaimet näppäimistöstä.
PoistaKaikki SH sairastuneet tarvitsevat mitä pikemmin apua ja turvaa, me kaikki olemme sen arvoisia, varsinkin sinä pikkuinen <3
Yritä pärjäillä, lupaan pitää sinulle peukkuja pystyssä täällä ruudun toisella puolen! <3