Can I save me ?

Onkohan enkeleillä hauraat vai vahvat siivet? Jos enkelit luovat turvaa ja ovat vahvoja, minä haluaisin olla enkeli. Suojelisin kaikkia rakkaita ja muitakin. 

Ajatukset kiertävät samaa pirun rinkiä, pidän itseni järjissäni ja syön. Kartan vaakaa kuin ruttoa koska uskon tosiaan näkeväni siellä 60 kiloa. Olen kestänyt paljon, mutten kestäisi sitä. 
Olen oksentanut muutamia kertoja mutta vihaan sitä tunnetta, sitä heikkouta joka sillä hetkellä elää sisälläni.

Olen peloissani, huomaan kuinka reiteni ovat alkaneet hyllyä, kuin peppuni on ottanut tuolista enemmän valtaa. Tuntuu kuin en voisi asialle mitään. Tuntuu että olisin voimaton. Tunnen itseni huonoksi syötyäni puolikkaan Wokki annoksen aamuisen ruisleivän jälkeen. 

Pelottaa, voinkohan enään tänään syödä?

Pelottaa huominen juhannus, vaikken ole myöntänyt sitä kenellekkään. Vaan iloisesti hössöttänyt boolien väsäämisestä,

grilliruokien laitosta. Olen myös toitottanut monta kertaa kuinka voin nykyään syödä mitä vain ja voin hyvin.

Alan oikeasti itsekin uskoa tähän valheeseen, vai onkohan se sittenkin totta.. terve, olenko terve? 

Haluaisin vain rangaista itseäni. Tuntuu väärältä koska olen tuntenut liian kauan hyvää oloa. Päässä on taas pyörinyt ajatukset lääkkeiden lopettamisesta. Taas on se tunne, että mä pärjään ilman niitä, mutta kun vaikutus lakkaa, 

pelkään hajoavani.

I'm in here, can anybody see me? Can anybody help?
I'm in here, a prisoner of history...
can anybody help?

Can't you hear my call?
Are you coming to get me now?
I've been waiting for,
you to come rescue me,
I need you to hold,
all of the sadness I can not,
living inside of me...
I'm in here, I'm trying to tell you something,
can anybody help?
I'm in here, I'm calling out but you can't hear,
can anybody help?

Can't you hear my call?
Are you coming to get me now?
I've been waiting for,
you to come rescue me,
I need you to hold,
all of the sadness I can not,
living inside of me...

tyttörakkaus <3