Lähden terapiakäynnille ja palaan sieltä. Otan kuusi pinaattilettua ja olen ryntäämässä oksentamaan kunnes isä varaa vessan tuhanneksi vuodeksi ja menetin tilaisuuden.
Mielestäni tuosta puuttuu vielä yksi mitätön oksennuskerta.. olen onnistunut oksentamaan tänään n. 5kertaa ?! Menin jo jossain vaiheessa laskuista sekasin. Yritin vain muistella monta kertaa pyyhin kyyneliä silmistäni kun poistuin vessasta.
Kumpa saisin tämän loppumaan. Vatsani ei kestä ja naamani on aivan turvonnut. Oon niin kiitollinen että aloitin tiistaina herkkulakon(jätski sallittu). Koska muuten tämä päivä olisi siältänyt jotain muuta järkyttävää.
Voinko mä sanoa muuta kuin; pettymys.
Mua pelottaa jo huominen..
saan itseni vain vihaamaan itseäni entistä enemmän,
ja tunne luovuttamisesta lähenee.
toivottavasti voitte paremmin.
Minulla on viimeisen parin päivän sisällä pyörinyt mielessä juurikin vain oksentaminen. Pelkään, että annan sille periksi ja olen taas loukussa... Toisaalta taas tuntuu siltä, että sisällä on edellen se "joku paha" mikä pitäisi saada pois tavalla tai toisella. Paljon paljon voimia<3
VastaaPoistavoi rakas, pakko taas sanoa, että tiedän tunteen, kun syömishäiriölle antaa pienen tilaisuuden niin se vie sen kokonaan, paljon voimia rakas <3
VastaaPoistaEhkä siitä avusta ei kaikesta paljoudestaan huolimatta ole apua. Alan jotenkin kääntymään sen kannalle, että olen vain yksinkertaisesti pilalla. Jotain on mennyt pieleen ja siitä on seurannut se, että olen pysyvästi sekaisin. Kai tuo on kaikista "helpoin" ratkaisu: ei tarvitse yrittää parantua, kun ei voi kuitenkaan päästä kaikesta mustasta vapaaksi. Mutta silti jaksan uskoa, että sinä voisit päästä vapaaksi. Sinun on pakko. Koska olet ihan liian arvokas tuohon kaikkeen ja antaisin niin paljon, että olisit onnellinen. Vaikka minä en ihan fyysisesti vierelläsi voikaan olla niin olen silti tavalla tai toisella lähelläsi. Sinäkin olet usein ajatuksissani<3 En edes tunne sinua, mutta silti sinusta on jotenkin tullut minulle todella tärkeä ja sattuu lukea, miten kärsit...
VastaaPoistaVoi sua pientä raasua! <3
VastaaPoista:(
Paljon haleja ja pusuja.
Mulla on niin samat tuntemukset. Söin suoraan pensaasta karviaisia: oksensin. Vähän sosekeittoa pakotettuna: oksensin. Mietin jo, että päätyykö pelkät aamukahvitkin pönttöön, mutta sitten jotenkin havahduin. Sä tarvitsisit nyt sitä ulkopuolista tukea, mieti vielä päivistä.
VastaaPoista<3
voi kulta pieni <3 :(( tuo on aivan kamalaa, antaa sh:lle pienenkin otteen ja pian onkin liian tiukassa otteessa, vaikka oonkin kipeenä en pytyny lopettaa liikuntaa tai vähentämään :(((
VastaaPoista